Mä pienenä sut työmiehenä muistan, nälkäisenä ahmattina, auktoriteettina ja suurena kalsariveikkona.
Ajan myötä se muuttuu, silti jokin säilyy samana. Olen vieläkin isin tyttö pieni ja solakka. Sä miehen tavoin kaiken välittämisen kerrot, on suloista saada evääksi lihis, kahvi, tuulilasi ja vitsit pervot.
Oli tänään kiva ajella ja turhaan asioilla vain kuljeksia. Sitä naapurin Karin porschea ja sen hevosvoimia ihmetellä. Vahvat ovat tunteet ja esillä, se kai on ongelma suvussa älä perkele.
Oli mukava ajella sanoit, salaa tyytyväisyyttä hymyilit ja jatkoit. En suunvuoroa saanut, ainakaan helpolla tai sitten vain huutamalla. Kun viimeisiä tavaroita me autoon kannettiin, takaluukkua kiinni laitettiin, sä kerroit kuinka keikoilla tavarat purettiin ja lavalle sännättiin. Miten mikit ja vahvarit äkkijarrutuksilla lattiaan länättiin.
Kerroit mulle syvästä rakkaudesta. Miten toisen vuoksi sitä haluaa muuttua ja vain harvoin tekee mielesi suuttua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti