Katsotko tähtiin?

Synnymme, palamme ja sammumme kuin tähdenlento öisellä taivaalla.
Olemme ohikiitävä välähdys, kaunis valonkajo, kaarre halki pimeyden.
Egomme huutaa ikuisen elämän perään, kun elämän todellinen kauneus nojaa hetkeen,häviävän pieneen, mutta ainutkertaiseen osaamme maailmankaikkeudessa ja ikuisuudessa.

Sillä miten katsomme tähdenlentoa on suuri merkitys.

Meidän ja etenkin lapsiemme tulee nähdä lyhyenkin kiidon kauneus.
Emme saa antaa itsemme, mutta etenkään lapsemme jäädä kiinni aikaan.
Emme saa antaa heidän vajota murehtimaan pudotusta, lennon lyhyttä matkaa. Sillä on suuri merkitys, kuuletko taivaalla itkua vai naurua – se ei ole leikin asia.

Aikuisten on pidettävä huolta tästä.
Avata jokaisen hetken lumo ja säilyttää tuon lumon katsomisen taito lapsissamme.

Kun katsotte yhdessä öiselle tähtitaivaalle, tai kun lapsesi sinun jälkeesi tekee näin - hän ei murehdi lyhyttä matkaa, koe ahdistusta jokaisen kaarteen lopusta. Hän kuulee naurun, ilon ja tuntee tuon hetken loisteen ja palon voiman.

Aikuisten on pidettävä huolta tästä.

Tämä tieto yksin riittää muuttamaan maailman.

Ei ankkureita, ei venettä - elämäsi meri kantaa

James Clear sanoo että inspiraation odottaminen ei kannata. Mikäli haluat tulla paremmaksi, kehittyä ja kasvaa kohti tavoitteitasi muuta tapojasi, päätä toistaa harjoituksia säännöllisesti. Harjoittele samaan aikaan jokaisena päivänä, halusit tai et. Aina et halua, toisinaan palat kuin soihtu.

Hän vertaa omaa polkuaan kohti kirjailijan uraa ja kokemuksiaan edellämainittuun teoriaan. Uskon. Nykyään kansainvälisesti tunnettu urheiluvalmentaja, valokuvaaja ja kirjailija tietää mistä puhuu - https://jamesclear.com/.

Olen oivaltanut myös toisen juurisyyn viimeisten kuukausien aikana. Joka on kuin lumipallon lailla alkanut kytemään pienestä pallosta ja nyt on jo suuren suuri lumiukko. Synnymme, elämme ja opimme jo ensihetkestä lähtien, miten käyttäytymällä selvimme, saamme haluamamme ja saavutamme päämärämme. Identiteettimme rakentuu hienoista yksityiskohdista, se on kaunis sekoitus miljoonia uskomuksia, tottumuksia, näkemyksiä, omintakeista logiikkaa, ajattomuuksien kestäviä alkujuuria. Olemme sattuman sekoitus, mutta myös valintojemme ja huomiomme kaunis tai egon kieroutunutta soppaa muistuttava lopputyö.

Kuka on Patricia? Kuka häntä esittää, kuka on kaiken takana? Mistä hän koostuu? Miksi hän kirjoittaa? Miksi sanallinen kerronta, kuvaus ja maailman tilkkutäkin loputon ymmärtämisen into on hänessä? Miksi hän rakastui hevosiin? Paljon on kuorittu ja paljon on kuorittavaa vieläkin...
James Clear on varmasti oikeassa harjoittelun määrässä. Hän on oikeassa siinä kuinka tavanalaisuus ja tapojen valinnat vaikuttavat mihin suuntaan kasvamme. Mutta mikä sai hänet valitsemaan kirjoittamisen? Valokuvaamisen? Mikä saa meidät valitsemaan jonkin työn, elämäntavan, tehtävän?

Palaan Patriciaan, koska tunnen hänet - ainakin osittain. Miksi Patricia kirjoittaa.. miksi Patricia avaa soppakattiloita..? Nämä olivat ensimmäisen oivallukseni alueet. Miksi kirjoittaminen on lähellä sydäntäni ja teen sitä epäsäännöllisen säännöllisesti - työssä ja vapaalla. Etenkin vapaalla. Kirjoittaessani saan ilmaista itseäni vapaasti ilman että välissä on ketään. Ilman rahoitusta, ilman hyväksyntää tai arvoasteikkoa. Saan puhdistaa itseni ja jakaa inspiraationi sanoiksi.

Maailmassa joka rakentuu hyvinkin monien kerroksien säännöstöihin ja normeihin, ja jossa saadaksemme elantomme, ansaitaksemme, meidän on usein jätettävä tämä "kanava" ja "oleminen" hetkeksi syrjään tai haudattava pysyvästi. Yhä useampi onnekas kuten James, löytää tiensä sen luo jossa saa virrata vapaana ja aitona, ilman erilaisia naamareita, näyttämöitä ja rooleja. Toisaalta yhtä moni tekee tuosta näyttämöstä kodin. Ei ole oikeaa vastausta. Hyvät olot ja pahat olot uivat samassa virrassa. Kärsimys puhdistaa ja katkeroittaa toisaalla. Oivallukseni ydin liittyy lähinnä taiteilijaksi tulemiseen ja siihen miksi keskuudessamme kulkee näitä uniikkeja, elämänsä taiteen löytäneitä. Kyllä he harjoittelevat, toistavat, ilmestyvät paikalle - mutta ennenkaikkea tekemisen kohde on heidän alkulähteensä ja se näkyy. Tämä lähde on sisälläsi, annat sille tilaa joko elannoksi asti tai sitten se pulppuaa vapaa-ajallasi - tila jonka annat sille on elämääsi loputtomasti rikastuttava voimavara. Kaikki mikä on taidetta lähellä, se tulee luoksesi kun olet avoin ja annat sen uida lävitsesi. Kaikki tämä puhdistaa, on aitoa.

Kun hävität ajantajun, et kaipaa päähän taputtelijoita, hyväksyntää - mutta ilmestyt tehtäväsi äärelle jokaisena aamuna.... olet oikeilla jäljillä.