Charlienism

Kun aloin rakastaa itseäni, huomasin, että emotionaalinen ahdistus ja kärsimys olivat vain varoituskylttejä, jotka kielsivät minua elämästä vastoin omaa totuuttani.

Nyt tiedän, että tätä kutsutaan AITOUDEKSI.

Kun aloin rakastaa itseäni, ymmärsin, kuinka paljon voin loukata jotakuta esittämällä hänelle vaatimuksiani, vaikka tiedän, ettei aika ole vielä oikea eikä hän ole siihen vielä valmis - vaikka tämä ihminen olisikin minä itse.

Nyt tiedän, että tätä kutsutaan KUNNIOITUKSEKSI.

Kun aloin rakastaa itseäni, lakkasin haikailemasta toisenlaista elämää, ja saatoin nähdä, että kaikki ympärilläni kutsui minua kasvamaan.

Nyt tiedän, että tätä kutsutaan KYPSYYDEKSI.

Kun aloin rakastaa itseäni, lakkasin varastamasta omaa aikaani ja suunnittelemasta suuria suunnitelmia tulevaisuudelle. Nyt teen vain sitä, mikä saa minut iloiseksi ja onnelliseksi, teen vain asioita, joita rakastan ja jotka saavat sydämeni hymyilemään, ja teen niitä omalla tavallani ja omassa tahdissani.

Nyt tiedän, että tätä kutsutaan REHELLISYYDEKSI.

Kun aloin rakastaa itseäni, lakkasin yrittämästä olla aina oikeassa, ja siitä alkaen olen ollut harvemmin väärässä.

Nyt ymmärrän tämän olevan VAATIMATTOMUUTTA.

Meidän ei enää tarvitse pelätä vastaväitteitä, konflikteja tai minkäänlaisia ongelmia itsemme tai toistemme kanssa. Tähdetkin voivat törmätä yhteen, ja niiden törmäyksestä syntyy uusia maailmoja.

Nyt tiedän, että SE ON ELÄMÄÄ!

Charles "Charlie" Chaplin
Elokuvaohjaaja, näyttelijä, koomikko ja säveltäjä
70-vuotissyntymäpäivänään 16. huhtikuuta 1959

Moments

National Geographic - Photo Contest 2011

Hair dance: Photo and caption by Prabuddha Ray

Power of Mustang: Photo and caption by Prithviraj Bhosale

Seductive lady: Photo and caption by Ken Blye

Splash! : Photo and caption by Imran Oomer

Hope for our future: Photo and caption by Daniel Soderstrom

Skógar, Iceland :Photo and caption by Martin Vlasko

Moonrise in Namibia: Photo and caption by Roberta Sotonoff

Holding hands

Elämä on tunteiden vuoristorata - lause, jonka olet varmasti kuullut. Sanonta, joka on löytänyt tiensä vuosikymmenien ajan lauluihin, runoihin ja elämänoppeihin. Elämä on?

Elämä ei jätä mitään spekuloinnin, analysoinnin varaan. Viimeistään parinkymmenen toiston jälkeen sen tajuaa, vuodenajatkin sitä kertovat, se kaikki -ajattelu on turhaa. Elämä on hengityksessä, sykkeissä, hyvässä ruoassa, läheisen hymyssä, rakkaan rypyissä, pienissä yksityiskohdissa, tunteissa. Se on hymyilee edessämme jokaisena aamuna, herättäen meidät uusiin hetkiin – katsomaan ja ihmettymään.

Yhä uudelleen ihmiset uskaltautuvat vaunun kyytiin, haluavat mukaan hatarilta tuntuville raiteille, jossa pahimmassa tapauksessa lopputuloksena on vain pahoinvointi?

Illalla kotona, ahtauduimme päivän päätteeksi kaikki sohvalle – kuuntelimme musiikkia, nautimme kodin lämmöstä ja viinistä. Siinä hiljaisuuden keskellä tuijotin ajatuksiani.

Samana aamuna olin ajanut hiljaisen maaseudun halki hevoseni luokse. Mietin alkumatkasta harjoituksia, mihin kiinnittää huomiota – mihin ei. Paikassa on erityinen tunnelma, hevoset, eläimet ja ihmiset ovat vapaita, en ole tuntenut vastaavaa missään muualla. Erilaiset persoonat kukkivat ja saavat kukkia. Elämänhaluun kuulluva villiys, persoonalliset piirteet, virheet, kipu, kauneus – kaikki.

Muutaman jouluostoksen kautta suuntaamme isoäidin luokse. Syömme ja  istuimme iltaa. Isoäidin pidellessä kädestä, puhuimme peloista, ahdistuksesta, yksinäisyydestä, kuoleman läheisyydestä. Ruumiin rapistuttua mieli tekee kepposia ja ahdistunut hiljaisuus ympärillä voi ajaa yksinäisen mielen usein pimeisiin nurkkiin. Olet tavallaan voimaton, yrität rohkaista, mutta sanasi eivät kanna, kätesi yrittävät jakaa huolta, mutta ne murskaantuvat pelon portille.

Samana iltana leivot, rakennat piparitaikinasta ihmeitä, katsot tähtisilmiä, kuulet naurun – elämän ilon. Häkellyt sanojen ja kauniiden silmien edessä. Pelko on vaihtunut uudelleen ihmetykseen, iloon ja tanssiin.

Illalla, sohvalla.. jäljellä on rakkaus.