Sen raikkaus ja kovuus herättää.
Tartutat puhtauden ja aitouden kulkijaan.
Herätät aallon, taivutat heinänkorren,
selvität jouhet, sekoitat hiukset.
Otit vastaan avosylin.
Et muuta mitään itsessäsi,
et vaadi mitään olemuksellasi.
Koettelit tuulessa ja tuiskeessa.
Hellit laaksoissa, valossa,
ruskasi väreissä.
Juoksin poluillasi,
uin sylissäsi.
Olit lähellä ja kaukana.
Olit korpin lento.
Olit aava ranta.
Olit hiljaisuus aamussa.
Olit äänekäs illan puhuri ja pauhaava meri.
Olit laukkaava hevonen.
Olit auringonlasku ja lainehtivat revontulet.
Muistelen Sinua.
Ikävöin Sinua.
Kuin olisit ihminen.
Jos maalla voi olla henki,
varjo ja valo, kylmä ja kuuma.
Hengen vastakohdat,
ja taito kantaa niitä.
Sinulla se on.
Kannat niitä paremmin,
kuin yksikään elävä olento,
paremmin kuin pieni ihminen.
Elosi puhtaus herättää.
Kaltaistasi en löydä mistään.
Islanti.
