Voitko verrata elämääsi toisiin? Voitko sanoa missä olet saanut enemmän, mistä minä olen jäänyt paitsi? Miten paljon jaksan kantaa, missä ajassa? Miten paljon sinä kannat, kannoit? Kumpi meistä ponnistelee enemmän, henkisyyden ja fyysisen maailman portaita? Ystäväni - Miksi mietit, mitä totuutta haet vastauksen takaa?
Kuuntelen puhetta, katselen ympärilläni istuvia ihmisiä. Työni parhaimpia puolia on sen monimuotoisuus, ihmisten runsaus. Rakastan tarkkailua, opiskelen. Selvitän konflikteja, haemme yhdessä ratkaisua, haemme ymmärrystä ja yhteistä kieltä. Kielen tuottaminen on jokaisen päivämme kasvun paikka, uuden aamun kutsu. Pienestä silmusta kasvatamme kukkaa, hoidamme puutarhaa.
Tänään istun kuulemassa kaukaisesta maasta, siitä miten toisella puolella maapalloa pieni maa, pieni kansa haluaa kehittyä, kasvaa - turvata paremman alun ja koulutuksen lapsilleen, elannon perheille ja hoidon vanhuksille. Siitä miten tämä pieni maa sijaitsee kahden suuren maan varjoissa, mutta loistaa kirkkaasti kansalaistensa silmissä.
Vaurautta ei ole, pankkitilit eivät paistattele suurilla summilla, mutta kansalaisten rintataskussa on ylpeys isänmaasta, kulttuurista ja maastaan. Rintataskun hinta, verratako sitä rikkauksiin - miten arvottaa uskoa, toivoa ja rakkautta? Arvon näemme tulevina vuosina, mihin arvonanto ja yhteinen ymmärrys kykenevät. Maassa ei ole rikollisuutta juuri mainittavaksi – alkuasetelmat ovat siis suotuisat.
Toisaalla jaan kotimatkalla puhetta rakkaudesta. Miten toisaalla haemme yhteistä kieltä, jakaaksemme rakkautta – omaamme. Miten toisaalla rakkaus jaetaan lahjoina, suoritteena. Miten toisaalla rakkaus on halua, kiihkoa ja intohimoa. Miten toisaalla rakkaus on sinulle ja minulle. Miten toisaalla toinen meistä hakee turvaa rahasta, toinen lapsistaan, toinen ystävästään.
Jo yli puoli vuosisataa elänyt ystäväni, erityinen ihminen, jakoi ajatuksen. Rakkauteen ei kuulu itsekkyys, mutta itsetietoisuus. Rakkauteen kuuluvat kaikki elämän sävyt, mutta jaettuina.
Missä kohtaa polkuasi kuljetkaan, elämäsi aarrekarttaa pitkin suunnistamaan jäät. Olemme tässä, aikaikkunassa. Kartan polut ovat ihmisissä, majat nykyhetkissä ja aarteet sydämesi sisässä. Kuiskaa ne henkiin tuulista, maisemista - läheisistä.
Yhtenä iltana....
Kuuntelen puhetta, katselen ympärilläni istuvia ihmisiä. Työni parhaimpia puolia on sen monimuotoisuus, ihmisten runsaus. Rakastan tarkkailua, opiskelen. Selvitän konflikteja, haemme yhdessä ratkaisua, haemme ymmärrystä ja yhteistä kieltä. Kielen tuottaminen on jokaisen päivämme kasvun paikka, uuden aamun kutsu. Pienestä silmusta kasvatamme kukkaa, hoidamme puutarhaa.
Tänään istun kuulemassa kaukaisesta maasta, siitä miten toisella puolella maapalloa pieni maa, pieni kansa haluaa kehittyä, kasvaa - turvata paremman alun ja koulutuksen lapsilleen, elannon perheille ja hoidon vanhuksille. Siitä miten tämä pieni maa sijaitsee kahden suuren maan varjoissa, mutta loistaa kirkkaasti kansalaistensa silmissä.
Vaurautta ei ole, pankkitilit eivät paistattele suurilla summilla, mutta kansalaisten rintataskussa on ylpeys isänmaasta, kulttuurista ja maastaan. Rintataskun hinta, verratako sitä rikkauksiin - miten arvottaa uskoa, toivoa ja rakkautta? Arvon näemme tulevina vuosina, mihin arvonanto ja yhteinen ymmärrys kykenevät. Maassa ei ole rikollisuutta juuri mainittavaksi – alkuasetelmat ovat siis suotuisat.
Toisaalla jaan kotimatkalla puhetta rakkaudesta. Miten toisaalla haemme yhteistä kieltä, jakaaksemme rakkautta – omaamme. Miten toisaalla rakkaus jaetaan lahjoina, suoritteena. Miten toisaalla rakkaus on halua, kiihkoa ja intohimoa. Miten toisaalla rakkaus on sinulle ja minulle. Miten toisaalla toinen meistä hakee turvaa rahasta, toinen lapsistaan, toinen ystävästään.
Jo yli puoli vuosisataa elänyt ystäväni, erityinen ihminen, jakoi ajatuksen. Rakkauteen ei kuulu itsekkyys, mutta itsetietoisuus. Rakkauteen kuuluvat kaikki elämän sävyt, mutta jaettuina.
Missä kohtaa polkuasi kuljetkaan, elämäsi aarrekarttaa pitkin suunnistamaan jäät. Olemme tässä, aikaikkunassa. Kartan polut ovat ihmisissä, majat nykyhetkissä ja aarteet sydämesi sisässä. Kuiskaa ne henkiin tuulista, maisemista - läheisistä.
Yhtenä iltana....
