Metsästin erästä kirjaa taannoin kirjakaupoista. Viimeisessä kaupassa kysyin etsimättä sitä kassalta, pienen pojan ilmoittaessa kopassa, että tämä on viimeinen yritys ja sitten lähdemme kotiin. Kirja oli Kahlil Gibranin Profeetta. Yksi ehdottomasti ajattomin ja häkehdyttävin teos.
Pyysin kassalla työskentelevää, vanhempaa rouvaa tarkistamaan sattuisiko heidän myymälästään löytymään kyseistä teosta. Vastaus, valitettavasti tämä kirja ei kuulu enää tilattaviin, sitä ei edes ole painettu -97 vuoden jälkeen, saatat löytää siitä versioita kirpputoreilta tai antikvaarisesta kirjakaupasta. Tähän reagoin suurella hämmentyneellä katseella, johon sain puhujalta lisäyksen, kuulkaa meillä on tilauksessa yli 15 000 kirjaa ja joka vuosi tilauksemme piiriin tulee uusia kirjoja noin 5000 kappaletta. Vielä suuremman hämmenyksen alaisena, kysyin miksi me kirjoitamme ja painamme lisää uutta, jos jokin vanha on jo osunut ytimeen? Tähän en enää saanut vastausta. Maksoin ostokseni ja palasin kotiin. Kirjahyllystä minua tuijotti erikoispainos, jota päätin vaalia kuin aarretta.
Ajassa elävät mielet ovat ainutlaatuisia ja elämät sattumien kautta ihmeitä täynnä. Silti olemisen kokemukset, rakkaus ja armo kutovat ympärillämme jotakin muuttumatonta, jotakin joka ei ole sidottu aikaan tai mielemme rajoihin. Tästä kirjoitti Kahlil Gibran.
Vuonna 1923 Mary Haskell kirjoitti Gibranille: "Tätä kirjaa tullaan pitämään englanninkielen aarteisiin kuuluvana ja pimeän ja heikkouksien keskellä me avaamme sen löytääksemme itsemme ja taivaan ja maan itsestämme. Sukupolvet eivät ammenna sitä tyhjiin - sen sijaan sukupolvi sukupolven jälkeen tulee löytämään tästä kirjasta sen, mitä se halusta olisi - ja kirjaa tullaan rakastamaan aina vain enemmän ihmisten kasvaessa." Mary sen jo silloin tiesi.
"Teidän järkenne ja intohimonne ovat teidän mertakulkevan sielunne ruori ja purjeet. Jos purjeet repeävät tai ruori rikkoutuu, teidän laivanne ajelehtii tai sitten te pysytte liikkumattomana keskellä merta.
Sillä järki, yksin hallitessaan, on rajoittava voima; ja intohimo päästessään valloilleen, on liekki, joka hävittää jopa itsensä tulellaan. Sen tähden antakaa sielunne yhdistää järki intohimoon niin, että se voi laulaa;
Ja antakaa sielunne ohjata intohimoanne järjen avulla niin, että teidän intohimonne saattaa elää päivittäisen ylösnousemuksensa ja niin kuin feeniks kohota omasta tuhkastaan."
"Ja jos te haluaisitte tuntea Jumalan, älkää ratkoko arvoituksia sen tähden. Katsokaa mieluummin ympärillenne ja näette Hänet leikkimässä lastenne kanssa. Ja katsokaa avaruuksiin; näette Hänet kävelemässä pilvissä, ojentamassa kätensä salamana ja laskeutumassa sateina. Teidän jokapäiväinen elämänne on teidän temppelinne ja uskontonne. Aina kun astutte tähän temppeliin, viekää kaikkenne mukananne." - Kahlil Gibran Profeetta
Pyysin kassalla työskentelevää, vanhempaa rouvaa tarkistamaan sattuisiko heidän myymälästään löytymään kyseistä teosta. Vastaus, valitettavasti tämä kirja ei kuulu enää tilattaviin, sitä ei edes ole painettu -97 vuoden jälkeen, saatat löytää siitä versioita kirpputoreilta tai antikvaarisesta kirjakaupasta. Tähän reagoin suurella hämmentyneellä katseella, johon sain puhujalta lisäyksen, kuulkaa meillä on tilauksessa yli 15 000 kirjaa ja joka vuosi tilauksemme piiriin tulee uusia kirjoja noin 5000 kappaletta. Vielä suuremman hämmenyksen alaisena, kysyin miksi me kirjoitamme ja painamme lisää uutta, jos jokin vanha on jo osunut ytimeen? Tähän en enää saanut vastausta. Maksoin ostokseni ja palasin kotiin. Kirjahyllystä minua tuijotti erikoispainos, jota päätin vaalia kuin aarretta.
Ajassa elävät mielet ovat ainutlaatuisia ja elämät sattumien kautta ihmeitä täynnä. Silti olemisen kokemukset, rakkaus ja armo kutovat ympärillämme jotakin muuttumatonta, jotakin joka ei ole sidottu aikaan tai mielemme rajoihin. Tästä kirjoitti Kahlil Gibran.
Vuonna 1923 Mary Haskell kirjoitti Gibranille: "Tätä kirjaa tullaan pitämään englanninkielen aarteisiin kuuluvana ja pimeän ja heikkouksien keskellä me avaamme sen löytääksemme itsemme ja taivaan ja maan itsestämme. Sukupolvet eivät ammenna sitä tyhjiin - sen sijaan sukupolvi sukupolven jälkeen tulee löytämään tästä kirjasta sen, mitä se halusta olisi - ja kirjaa tullaan rakastamaan aina vain enemmän ihmisten kasvaessa." Mary sen jo silloin tiesi.
"Teidän järkenne ja intohimonne ovat teidän mertakulkevan sielunne ruori ja purjeet. Jos purjeet repeävät tai ruori rikkoutuu, teidän laivanne ajelehtii tai sitten te pysytte liikkumattomana keskellä merta.
Sillä järki, yksin hallitessaan, on rajoittava voima; ja intohimo päästessään valloilleen, on liekki, joka hävittää jopa itsensä tulellaan. Sen tähden antakaa sielunne yhdistää järki intohimoon niin, että se voi laulaa;
Ja antakaa sielunne ohjata intohimoanne järjen avulla niin, että teidän intohimonne saattaa elää päivittäisen ylösnousemuksensa ja niin kuin feeniks kohota omasta tuhkastaan."
"Ja jos te haluaisitte tuntea Jumalan, älkää ratkoko arvoituksia sen tähden. Katsokaa mieluummin ympärillenne ja näette Hänet leikkimässä lastenne kanssa. Ja katsokaa avaruuksiin; näette Hänet kävelemässä pilvissä, ojentamassa kätensä salamana ja laskeutumassa sateina. Teidän jokapäiväinen elämänne on teidän temppelinne ja uskontonne. Aina kun astutte tähän temppeliin, viekää kaikkenne mukananne." - Kahlil Gibran Profeetta
