torstai 8. maaliskuuta 2018

Oivalluksia näytöllä

Olen pitänyt jo muutamia vuosia puhelimeni näytössä mietelauseita. Vaihdan niitä..

Kuva on ruudulla joko lyhyen tai pitkän aikaa - mikäli sen omaksuminen vaatii aikaa, saattaa kuva killua ruudussa pitkäänkin. Viimeisimmät kuvani:

Marraskuu - Joulukuu 2017


Tajusin kuukausien aikana että vaikka sitä hioo kultaista haarniskaansa ja yrittää pitää kiinni asenteestaan ja säädellä mielensä tilaa – välillä maailma ja elämän mäet vaativat muutosta, itsessä. Siihen ei kuole, sen kaiken kestää paremmin kun heittää kilvet syrjään ja ottaa aikalisän. Nostaa kädet ja jalat ilmaan, tänään en pysty. Vähennän ja otan lepoa.

Tämä kasvoleikki oli itselle kova paikka etenkin kun elämässä oli myönnettävä tehneensä paljon, mutta joitakin asioita et vain voi paeta, et korjata – niiden kanssa on vain elettävä. Tajusin kuinka taistelevan lohikäärmeen ja haavoittuvan, herkän lampaan liitto ja kasvot sopivatkin yhteen. He jotka näkevät molemmat kasvosi ja rakastavat ja pysyvät rinnallasi – nämä siskot ja veljet ovat suuri rikkaus. He ovat nähneet ne myös itsessään, hyväksyneet tämän ja kykenevät näkemään molempien kasvojen kauneuden. Tämä näkökyky on harvinainen. Se erottaa kovuuden lujasta, pelastaa kaikessa armossaan. Kun tätä armoa ei anneta sinulle sympatiasta käsin, sitä ei anneta velvollisuudesta käsin - vaan tunnet kuinka ymmärrys on syvempää, kaunista. Olit sitten lohikäärmeenä tai lampaana, joskus on vain ymmärrettävä kun on syytä vaihtaa tarinaa - päästävä eteenpäin.


Joulukuu 2017






Uusi vuosi lähestyy. Sisäänrakennettu tarpeeni rakentaa ja korjata ajaa aina silloin tällöin ”huonoille teille”. On hyvä muistaa että toisen ihmisen silmien väliin tai taakse eivät pikaliimat tai muutamat ruuvin säädöt auta. Kaikki elämme tavallamme, siksi voimme myös valita seuramme. Tavallaan ei ole oikeaa tai väärää. Tämä kuva muistutti siitä mistä pitää kiinni ja mistä päästää irti.


Tammikuu 2018





Uuden vuoden alku tekee sen aina. Se vain pakottaa katsomaan kaikkea, tekoja, sanoja ja nykytilannetta uudelleen. En ole niitä ihmisiä jotka rakastavat uuden vuoden lupauksia – en koe vuoden vaihdetta ”auton lisävaihteena”, mutta se saa kyllä pohtimaan ajankulua, sen arvostusta tai hukkaamista.

Olin huomaamattani ajautunut osittain väärille urille ”mitä haluan” leikissä. Sen oli saanut aikaan heikko hetki, heikko mieleni tila, voimakas tunne ja vahva ihminen. Tajusin vasta tämän kun törmäsin kuvaan ja mietteisiin siinä. Olla ihminen ja pitää oma kurssinsa, on todellakin vaikeaa. Yhtä vaikeaa kuin pienen lapsen äitinä saavuttaa se kuuluisa zen –tila arjen huumassa. Mutta huojentavaa on se että kurssi korjaantuu myös nopeasti. Tämä kuva sai minut takaisin siihen oivallukseen ja hetkeen kun istuin pellon reunalla 2009 ja olin kevyempi kuin eteeni laskeutuva usva. Se tunne ja kevyt hengitys – ei päämäärä vaan se matka. Niinhän se olikin.


Tammikuu 2018






Pidä lähellä ystävät jotka ottavat aikaa sinulle, ystävyydellenne. Pidä lähellä ystävät jotka ovat lähellä, vaikka heillä ei ole sinulta mitään mitä ottaa, mitään mitä odottaa, mitään mitä saada. He jotka ovat matkallasi, ovat siinä kulkeakseen yhdessä, löydätte aina toisenne samalta tieltä.

Helmikuu 2018


Tämä kuva oli jatkoa edelliseen. Alkuvuosi on kieltämättä ollut itselle kasvun paikka – mitä siivota, mitä pitää. Huomaan että olen kerännyt jos jotakin, mutta se kuuluisa ajatus yksinkertainen on kaunista – sen olen jotenkin onnistunut hukkaamaan. Koko alkuvuoden olen joutunut syystä ja toisesta siivoamaan, se on ollut kipeää, väsyttänyt ja ahdistanut. Jotta pääsee eteenpäin on päästettävä irti, luopua rajoitteistaan, luopua siitä mikä ei enää palvele tarkoitustaa, luopua pölyttyvistä suunnitelmistaan. Tämä kuva muistutti toivosta, siitä että kaikki suunitelmat kaatuvat tai muuttuvat kun ne toteutuvat. Nykyhetki ja aidot ihmiset voimaannuttavat.

Maaliskuu 2018





Kovaa meteliä pään sisällä ja suurin osa puppuako? Yrityksissä huomaan miten nopeasti ihmiset tekevät päätöksiä, miten helposti ja kirkkain silmin he ottavat vastaan – olettamuksia faktoina. Miten helposti oletamme jotakin toisilta, itseltämme. Oletamme tietävämme jotakin niin hyvässä kuin pahassa. Käytöksemme ja sanamme kuvaavat hyvin sisäistä maailmaamme, etenkin kun puhumme olettamuksista käsin. Kuulin miten eräs ihminen oli olettanut jotakin itsestäni – se havahdutti. Miten helposti naulitsemme toisiamme ja itsemme. Tämä kuva muistutti siitä tosiasiasta että omaa ääntä on kuunneltava,kyllä. Mutta medialukutaitoa se vaatii. Olet kuin liikennepoliisi joka ohjaa ruuhkaisaa olettamusten kaistaa ja sen liikennettä aika ajoin liittymistä... suoraan ulos. Mitä syvempään olet jurruttanut nämä olettamukset ja paskanjauhamisen itsessäsi, sitä lujemmin pidät niistä kiinni. Ne tulevat elinehdoksi, ne alkavat ylläpitämään teatteriksi muuttunutta elämää. Tajusin kuinka on hyvä osata nauraa itselleen, tajutessaan ja kiinni jäädessään. Pelkän sättimisen osalta huomasin itsessäni pienen ilon aiheen – en oleta ystäviltäni mitään. Hyvällä. Aika näyttää.

maanantai 26. helmikuuta 2018

Who am I

Törmään facebookin uutisvirrassani "kohti unelmia" –motivaatiovideoon. Videolla kerrotaan tarina köyhistä oloista maailman supertähdeksi nousseesta Jim Carreystä. Kuinka tämä köyhän perheen poika aloitti isänsä kannustamana stand up esitykset ja kuinka hän kantoi uransa alussa lompakossaan miljoonan dollarin shekkiä lupauksena itselleen, ja isälleen. Tarinan opetus on se että et ole mitään, tai paremminkin kuinka elämäsi valuu hukkaan jos myyt unelmasi, et seuraa niitä. Olet menestyksen ajama.

Samaan aikaan toisaalla verkossa kiertää haastattelu pitkän näyttelijänuran tehneestä miehestä joka kertoo löytäneensä jotakin ikuista – luovuttuaan suojastaan, sivupersoonistaan, muun maailman huomion kilpailukentästä. Jim Carrey itse sanoo koomikkouran ja persoonan  olleen hänelle pakokeino ja selviytymisen tae. Olemalla hauska hän sai rakkautta, huomiota ja onnistumisen tunteita, lopulta saaden valtavan omaisuuden. Kaiken tämän keskellä hukkui kuitenkin ”hän, oma minä, sen olemattomuus”.

Samainen mies on joskus sanonut jotakin pysäyttävää. Hän on sanonut toivovansa että maailmassa jokainen kokisi rikkauden ja menestyksen vain, jotta sen kautta ymmärtäisimme ettei kyse ole siitä.


Jim Carreyn polku kiehtoo, se yhdistää elämämme kasvupisteet, arvomaailmamme kauneuden ja kauheuden karulla, mutta kiehtovalla tavalla.

Applen perustaja toimitusjohtaja Steven Jobs puhui Standfordin yliopiston valmistuville opiskelijoille 2005 kesäkuussa näistä samaisista kasvupisteistä. Hän käytti omaa tarinaansa ja polkuaan esimerkkinä.

Elämä on nurinkurista ja vasta kudottuasi kykenet näkemään taakse, miten nämä solmut ja pisteet tuottivat jotakin kaunista – ne yhdistyivät tarinaksi. Sinun tarinaksi.

Kuunnellessa näitä upeita miehiä, heidän ainutlaatuisia elämiä saa korviin ja silmiin loistetta. Tässä valossa katsot pisteiden sijaan kokonaista kuvaa – näet ääriviivat, hahmotat muodon. Miten elämässämme saatamme juosta pakoon, ensin toisiamme ja sitten itseämme. Pelastaudumme satamiin, parisuhteisiin, lentokentille, roikkuen uskalluksen varassa.

Avaamme uusia maailmoja sisällämme ja sitä kautta ympärillämme. Jobs avasi intohimollaan ja pisteillään kokonaisia teollisuuksia, elämäntapoja, jakaen rikkautta. Jim jatkoi pisteitään hieman pidemmälle. Hänen korteissaan oli enemmän aikaa, jota hän ei ole hukannut.

Omintakeiset unelmamme tekevät meistä – rikkauden. Itsellemme. Toisillemme.

Ei ole oikeaa tietä perille – eikä helppoa.

https://www.youtube.com/watch?v=wTblbYqQQag

https://www.youtube.com/watch?v=vEcv34UL03M

https://vimeo.com/226379658


perjantai 19. tammikuuta 2018

Katsotko tähtiin?

Synnymme, palamme ja sammumme kuin tähdenlento öisellä taivaalla.
Olemme ohikiitävä välähdys, kaunis valonkajo, kaarre halki pimeyden.
Egomme huutaa ikuisen elämän perään, kun elämän todellinen kauneus nojaa hetkeen,häviävän pieneen, mutta ainutkertaiseen osaamme maailmankaikkeudessa ja ikuisuudessa.

Sillä miten katsomme tähdenlentoa on suuri merkitys.

Meidän ja etenkin lapsiemme tulee nähdä lyhyenkin kiidon kauneus.
Emme saa antaa itsemme, mutta etenkään lapsemme jäädä kiinni aikaan.
Emme saa antaa heidän vajota murehtimaan pudotusta, lennon lyhyttä matkaa. Sillä on suuri merkitys, kuuletko taivaalla itkua vai naurua – se ei ole leikin asia.

Aikuisten on pidettävä huolta tästä.
Avata jokaisen hetken lumo ja säilyttää tuon lumon katsomisen taito lapsissamme.

Kun katsotte yhdessä öiselle tähtitaivaalle, tai kun lapsesi sinun jälkeesi tekee näin - hän ei murehdi lyhyttä matkaa, koe ahdistusta jokaisen kaarteen lopusta. Hän kuulee naurun, ilon ja tuntee tuon hetken loisteen ja palon voiman.

Aikuisten on pidettävä huolta tästä.

Tämä tieto yksin riittää muuttamaan maailman.



tiistai 16. tammikuuta 2018

Ei ankkureita, ei venettä - elämäsi meri kantaa

James Clear sanoo että inspiraation odottaminen ei kannata. Mikäli haluat tulla paremmaksi, kehittyä ja kasvaa kohti tavoitteitasi muuta tapojasi, päätä toistaa harjoituksia säännöllisesti. Harjoittele samaan aikaan jokaisena päivänä, halusit tai et. Aina et halua, toisinaan palat kuin soihtu.

Hän vertaa omaa polkuaan kohti kirjailijan uraa ja kokemuksiaan edellämainittuun teoriaan. Uskon. Nykyään kansainvälisesti tunnettu urheiluvalmentaja, valokuvaaja ja kirjailija tietää mistä puhuu - https://jamesclear.com/.

Olen oivaltanut myös toisen juurisyyn viimeisten kuukausien aikana. Joka on kuin lumipallon lailla alkanut kytemään pienestä pallosta ja nyt on jo suuren suuri lumiukko. Synnymme, elämme ja opimme jo ensihetkestä lähtien, miten käyttäytymällä selvimme, saamme haluamamme ja saavutamme päämärämme. Identiteettimme rakentuu hienoista yksityiskohdista, se on kaunis sekoitus miljoonia uskomuksia, tottumuksia, näkemyksiä, omintakeista logiikkaa, ajattomuuksien kestäviä alkujuuria. Olemme sattuman sekoitus, mutta myös valintojemme ja huomiomme kaunis tai egon kieroutunutta soppaa muistuttava lopputyö.

Kuka on Patricia? Kuka häntä esittää, kuka on kaiken takana? Mistä hän koostuu? Miksi hän kirjoittaa? Miksi sanallinen kerronta, kuvaus ja maailman tilkkutäkin loputon ymmärtämisen into on hänessä? Miksi hän rakastui hevosiin? Paljon on kuorittu ja paljon on kuorittavaa vieläkin...
James Clear on varmasti oikeassa harjoittelun määrässä. Hän on oikeassa siinä kuinka tavanalaisuus ja tapojen valinnat vaikuttavat mihin suuntaan kasvamme. Mutta mikä sai hänet valitsemaan kirjoittamisen? Valokuvaamisen? Mikä saa meidät valitsemaan jonkin työn, elämäntavan, tehtävän?

Palaan Patriciaan, koska tunnen hänet - ainakin osittain. Miksi Patricia kirjoittaa.. miksi Patricia avaa soppakattiloita..? Nämä olivat ensimmäisen oivallukseni alueet. Miksi kirjoittaminen on lähellä sydäntäni ja teen sitä epäsäännöllisen säännöllisesti - työssä ja vapaalla. Etenkin vapaalla. Kirjoittaessani saan ilmaista itseäni vapaasti ilman että välissä on ketään. Ilman rahoitusta, ilman hyväksyntää tai arvoasteikkoa. Saan puhdistaa itseni ja jakaa inspiraationi sanoiksi.

Maailmassa joka rakentuu hyvinkin monien kerroksien säännöstöihin ja normeihin, ja jossa saadaksemme elantomme, ansaitaksemme, meidän on usein jätettävä tämä "kanava" ja "oleminen" hetkeksi syrjään tai haudattava pysyvästi. Yhä useampi onnekas kuten James, löytää tiensä sen luo jossa saa virrata vapaana ja aitona, ilman erilaisia naamareita, näyttämöitä ja rooleja. Toisaalta yhtä moni tekee tuosta näyttämöstä kodin. Ei ole oikeaa vastausta. Hyvät olot ja pahat olot uivat samassa virrassa. Kärsimys puhdistaa ja katkeroittaa toisaalla. Oivallukseni ydin liittyy lähinnä taiteilijaksi tulemiseen ja siihen miksi keskuudessamme kulkee näitä uniikkeja, elämänsä taiteen löytäneitä. Kyllä he harjoittelevat, toistavat, ilmestyvät paikalle - mutta ennenkaikkea tekemisen kohde on heidän alkulähteensä ja se näkyy. Tämä lähde on sisälläsi, annat sille tilaa joko elannoksi asti tai sitten se pulppuaa vapaa-ajallasi - tila jonka annat sille on elämääsi loputtomasti rikastuttava voimavara. Kaikki mikä on taidetta lähellä, se tulee luoksesi kun olet avoin ja annat sen uida lävitsesi. Kaikki tämä puhdistaa, on aitoa.

Kun hävität ajantajun, et kaipaa päähän taputtelijoita, hyväksyntää - mutta ilmestyt tehtäväsi äärelle jokaisena aamuna.... olet oikeilla jäljillä.