Kirsikkapuu

Synnymme silmät ja sydän auki.
Hetken ajan koemme elämän puhtauden,
selkeyden ja kauneuden paisteen kasvoillamme.

Emme voi estää mieltä, energioita.
Kaikki ovet ja purjeet auki seilaamme.
Kaikki sekoittuu, sekoitumme.
Elämän meri vie meitä lempeillä laineillaan ja myrskyissä.

Ihminen, tuo viheliäinen otus.
Synnymme valmiina, jotta voimme sekoittua,
pilaantua, hajota - vain voidaksemme kasvaa.

Ihminen, tuo kaunis kirsikkapuu monimutkaisin tuntein.
Kauniin ja ruman mielen sodassa.
Elämän sekametelisopassa,
pieni ihminen kahlaa,
rikkova, eheyttävä ja tuskainen matka.

Sitä se on pienen ihmisen elämä,
olla peloton, vaikka pelottaa.
Purjehtia virheiden ja voittojen lävitse.
Kulkea ovista ja sulkea niitä.

Sitä se on ihmisen elämä.
Paluuta ensiaskelien ihmetykseen,
sydämen puhtauteen ja sielun hellään syliin.

Kukkia kuin nuori kirsikkapuu ensimmäistä kertaa,
tuhansia kukkia, tuhansia tuoksuja, hullaantua.
Lopulta riisuutua paljoudesta,
maailman harhoista ja selityksistä.
Pysähtyä ihastelemaan,
muutaman viimeisen kukan puhkeamista,
vanhoilla oksillaan.