Charlienism

Kun aloin rakastaa itseäni, huomasin, että emotionaalinen ahdistus ja kärsimys olivat vain varoituskylttejä, jotka kielsivät minua elämästä vastoin omaa totuuttani.

Nyt tiedän, että tätä kutsutaan AITOUDEKSI.

Kun aloin rakastaa itseäni, ymmärsin, kuinka paljon voin loukata jotakuta esittämällä hänelle vaatimuksiani, vaikka tiedän, ettei aika ole vielä oikea eikä hän ole siihen vielä valmis - vaikka tämä ihminen olisikin minä itse.

Nyt tiedän, että tätä kutsutaan KUNNIOITUKSEKSI.

Kun aloin rakastaa itseäni, lakkasin haikailemasta toisenlaista elämää, ja saatoin nähdä, että kaikki ympärilläni kutsui minua kasvamaan.

Nyt tiedän, että tätä kutsutaan KYPSYYDEKSI.

Kun aloin rakastaa itseäni, lakkasin varastamasta omaa aikaani ja suunnittelemasta suuria suunnitelmia tulevaisuudelle. Nyt teen vain sitä, mikä saa minut iloiseksi ja onnelliseksi, teen vain asioita, joita rakastan ja jotka saavat sydämeni hymyilemään, ja teen niitä omalla tavallani ja omassa tahdissani.

Nyt tiedän, että tätä kutsutaan REHELLISYYDEKSI.

Kun aloin rakastaa itseäni, lakkasin yrittämästä olla aina oikeassa, ja siitä alkaen olen ollut harvemmin väärässä.

Nyt ymmärrän tämän olevan VAATIMATTOMUUTTA.

Meidän ei enää tarvitse pelätä vastaväitteitä, konflikteja tai minkäänlaisia ongelmia itsemme tai toistemme kanssa. Tähdetkin voivat törmätä yhteen, ja niiden törmäyksestä syntyy uusia maailmoja.

Nyt tiedän, että SE ON ELÄMÄÄ!

Charles "Charlie" Chaplin
Elokuvaohjaaja, näyttelijä, koomikko ja säveltäjä
70-vuotissyntymäpäivänään 16. huhtikuuta 1959

Moments

National Geographic - Photo Contest 2011

Hair dance: Photo and caption by Prabuddha Ray

Power of Mustang: Photo and caption by Prithviraj Bhosale

Seductive lady: Photo and caption by Ken Blye

Splash! : Photo and caption by Imran Oomer

Hope for our future: Photo and caption by Daniel Soderstrom

Skógar, Iceland :Photo and caption by Martin Vlasko

Moonrise in Namibia: Photo and caption by Roberta Sotonoff

Holding hands

Elämä on tunteiden vuoristorata - lause, jonka olet varmasti kuullut. Sanonta, joka on löytänyt tiensä vuosikymmenien ajan lauluihin, runoihin ja elämänoppeihin. Elämä on?

Elämä ei jätä mitään spekuloinnin, analysoinnin varaan. Viimeistään parinkymmenen toiston jälkeen sen tajuaa, vuodenajatkin sitä kertovat, se kaikki -ajattelu on turhaa. Elämä on hengityksessä, sykkeissä, hyvässä ruoassa, läheisen hymyssä, rakkaan rypyissä, pienissä yksityiskohdissa, tunteissa. Se on hymyilee edessämme jokaisena aamuna, herättäen meidät uusiin hetkiin – katsomaan ja ihmettymään.

Yhä uudelleen ihmiset uskaltautuvat vaunun kyytiin, haluavat mukaan hatarilta tuntuville raiteille, jossa pahimmassa tapauksessa lopputuloksena on vain pahoinvointi?

Illalla kotona, ahtauduimme päivän päätteeksi kaikki sohvalle – kuuntelimme musiikkia, nautimme kodin lämmöstä ja viinistä. Siinä hiljaisuuden keskellä tuijotin ajatuksiani.

Samana aamuna olin ajanut hiljaisen maaseudun halki hevoseni luokse. Mietin alkumatkasta harjoituksia, mihin kiinnittää huomiota – mihin ei. Paikassa on erityinen tunnelma, hevoset, eläimet ja ihmiset ovat vapaita, en ole tuntenut vastaavaa missään muualla. Erilaiset persoonat kukkivat ja saavat kukkia. Elämänhaluun kuulluva villiys, persoonalliset piirteet, virheet, kipu, kauneus – kaikki.

Muutaman jouluostoksen kautta suuntaamme isoäidin luokse. Syömme ja  istuimme iltaa. Isoäidin pidellessä kädestä, puhuimme peloista, ahdistuksesta, yksinäisyydestä, kuoleman läheisyydestä. Ruumiin rapistuttua mieli tekee kepposia ja ahdistunut hiljaisuus ympärillä voi ajaa yksinäisen mielen usein pimeisiin nurkkiin. Olet tavallaan voimaton, yrität rohkaista, mutta sanasi eivät kanna, kätesi yrittävät jakaa huolta, mutta ne murskaantuvat pelon portille.

Samana iltana leivot, rakennat piparitaikinasta ihmeitä, katsot tähtisilmiä, kuulet naurun – elämän ilon. Häkellyt sanojen ja kauniiden silmien edessä. Pelko on vaihtunut uudelleen ihmetykseen, iloon ja tanssiin.

Illalla, sohvalla.. jäljellä on rakkaus.

Luottamus

Taas on se aika. Yhdelle elämäni vastapainolle, hiljaisuudelle, metsälle, hevoselle ja rakkaille maisemille.

Ajan hiekkatietä, kaarteet tuntuvat vatsanpohjalla ja mieleni tekee taipua niiden mukana. Viimeisen mutkan takaa eteeni ilmestyy vauhdikas parivaljakko. Poika ajaa pyörällä, tyttö juoksee vierellä tukka hulmuten. Tervehdin ja saan osakseni leveät hymyt, muutaman hypyn ja paljon vilkutuksia. Nämä hymyt lennättävät minut viimeisen mutkan läpi suoralle, jonka päässä odottaa hevonen, hevosia - uusi "vanha" kotimme.

Taannoin eräs ratsastaja sanoi talliin tullessaan katsoessaan samalla hevostaan - on tämä vain niin hyvän mielen heppa. Juuri tänään koimme samankaltaisia tunteita. Tullessamme takaisin harjoitusten parista, nautimme toisistamme ja hyvästä mielestä - siitä, että olimme yhdessä.

Vaihtamatta sanaakaan, harvojen eleiden kautta jaoimme lukuisia tarinoita. Jossakin hetkessä painoin kasvoni hevosen lapaan - sukeltaen lähemmäs suurta sydäntä, imien sisään eläimen läsnäoloa ja lämpöä. Söimme omenan, tasan puoliksi. Nuokuimme pilttuun ovea vasten, kävin samalla läpi harjan ja ensimmäistä kertaa viiden vuoden taipaleemme aikana, sain rapsuttaa läpi korvat turvan venytessä kainaloni alle. Kovin pieni ele, kovin pieni asia, kovin pieni, niin pieni. Samalla niin suuri.

Luin menneellä viikolla artikkelin tulevaisuuden johtajuuden ja työn edellytyksistä, vaatimuksista. Jutussa kerrottiin erilaisista koulutuksista, etenkin eräästä, jonka osana käytettiin hevosia - herättelemään kurssilaisia löytämään oman itsensä. Kouluttaja korosti, miten eläimen kanssa toimiessa on tärkeää olla läsnä, aito ja vilpitön. Hyveitä ja kykyjä, jotka ovat kantavia voimia myös ihmissuhteissamme.

Tänään ajaessani kotiin, hymähdellen tajusin miten paljon "ilmaista" koulutusta olinkaan saanut taas osakseni. Olen alkutaipaleella ratsastuksen jaloissa taidoissa, etenemme - suurin haasteeni tuntuu olevan tekniikan sijaan apujen oikea-aikaisuus, käyttö, voimakkuuden säätö sekä "huonot" kompromissit.

Tänä iltana on kuitenkin tilaa hyvälle mielelle sillä vaikka opittavaa riittää, löysimme jälleen lähemmäs toisiamme, puhuimme hetkittäin yhteistä kieltä - luottamuksemme kasvoi.

Learning from horses to discover yourself

Ginka Toegel pointed out. “Some people ride well, but if they still cannot connect with the horse, they are not likely to be good leaders,” she ventured.

  

Welcome to dispair

Source: http://www.despair.com/

Where are the roots of your life?

"A wise system of education will at last teach us how little man yet knows, how much he has still to learn."
- J.L

"The important thing is not so much that every child should be taught, as that every child should be given the wish to learn."
- J.L

“If you act like you've only got fifteen minutes, it will take all day. Act like you've got all day, it will take fifteen minutes.”
- Monty Roberts

"Sleep is the best meditation."
- Dalai Lama

"Life is joy. Don't convince yourself that suffering is part of it."
- P. Coelho

"The roots of all goodness lie in the soil of appreciation for goodness."
- Dalai Lama

"What we see depends mainly on what we look for."
- J.L

"A life without a cause is a life without an effect"
- P.Coelho

"What are three the most important things when working with horses? Joy, joy and joy."
- Monty Roberts

Life without mistakes

Is it possible to deviate from the path of God has made?
Yes, but it’s always a mistake.

Is it possible to avoid pain? Yes, but you’ll never learn anything.

Is it possible to know something without ever having experienced it? Yes, but it will never truly be part of you."

Text: (Paulo, in Aleph)

Gandhi’s Top 10

They say that bible is the word of god. Words that are written by man, but only written, not created or owned by us. They say that if you let god speak through you, you will be forgived, you will receive mercy, harmony and peace.

Our biggest challenge is to see, hear and listen. Why? To understand what has being said, done and written. To live and love, whitout confusing the beauty with our own falses, assumptions, traditions and weaknesses. 

To understand how to walk straight, being able to live with the thruth.  Why? Because if you choose to live with lie, you surrender to your weaknesses, assumptions and ego. And because of those, you end up delaying stuff, being afraid more than being alive.  You end up working with things that dont matter, changing those to people that matter. You want more being right, than happy.

Gandhi 's Top 10

1. Change

“You must be the change you want to see in the world.”

“As human beings, our greatness lies not so much in being able to remake the world – that is the myth of the atomic age – as in being able to remake ourselves.”

2. Control.

“Nobody can hurt me without my permission.”

3. Forgiveness

“The weak can never forgive. Forgiveness is the attribute of the strong.”

“An eye for eye only ends up making the whole world blind.”

4. Action.

“An ounce of practice is worth more than tons of preaching.”

5. The present moment.

“I do not want to foresee the future. I am concerned with taking care of the present. God has given me no control over the moment following.”

6. Everyone is human.

“I claim to be a simple individual liable to err like any other fellow mortal. I own, however, that I have humility enough to confess my errors and to retrace my steps.”

“It is unwise to be too sure of one’s own wisdom. It is healthy to be reminded that the strongest might weaken and the wisest might err.”

7. Persist.

“First they ignore you, then they laugh at you, then they fight you, then you win.”

8. Goodness.

“I look only to the good qualities of men. Not being faultless myself, I won’t presume to probe into the faults of others.”

“I suppose leadership at one time meant muscles; but today it means getting along with people.”

9. Truth

“Happiness is when what you think, what you say, and what you do are in harmony.”

“Always aim at complete harmony of thought and word and deed. Always aim at purifying your thoughts and everything will be well.”

10. Development.

“Constant development is the law of life, and a man who always tries to maintain his dogmas in order to appear consistent drives himself into a false position.”

Näkemisen lahja

Elämä ihmetyttää, sen tiet, kohtalot ja kauneus.

Kevätaurinko häikäisee auton tuulilasiin, ajan kaunista maalaistietä kotia kohti, puhellen samalla puhelimessa kaukaisen ystäväni kanssa. Pitkästä aikaa kuulemme toisistamme, jaamme iloa ja elämää. Kotipihalla lopetan puhelun, avaan auton oven ja istun hetken kannolla.

Pohdin kuulemaani. Elämässä on ja ei ole sattumia. Ystäväni mukaan ne ovat vain höpöheinän tuottamaa taikauskoa. Siinä istuessani tunnen, aavistan - hetken epäilin, mutta nyt jo orastavalle vihreälle hymyillen. Sattumia ei ole, kun kuulet sisällesi. Kun tunnet ja tiedät sydämesi toiveet, uskosi äänen. Ääni on kovin hauras ja hiljainen, et kuule sitä halusi, himojesi, tarpeidesi, etkä taatusti päivittäin kasvattamasi muurin takaa. Mutta sanomattakin on selvää, se on siellä - sisälläsi.

Saavun erämökille, haistan savua ja istun hiljaa kuistilla - katsellen veden virtauksia, laskevan auringon ja taivaan värejä. Eräänä iltana mies huutaa parvekkeelta, olemme kauniissa hirsimajassa, korkean rinteen päällä. Pelästyn ja kiidän katsomaan mikä on hätänä. Syy huutoon selviää, minut kahmaistaan syliin ja kaiteelta illan usvassa ihastelen, kun kaksi joutsenta kaartaa ja laskeutuu lammen pinnalle. " Ne tulivat taas, mies sanoo. Täsmällisesti samaan aikaan kuin eilenkin." Kuuntelemme joutsenten ääniä jonkin aikaa, ja vaikka ne ovat jo kadonneet niemenkärjen taakse, tuijotamme maisemaa - huokaamme hiljaisuudelle.

Kotimatkalla poikkeamme erityisen ihmisen maatalolla, pienessä puodissa. Kahvia kauniissa navetassa, katsoen miestä ja ystävääni. Hymyilen jälleen keskusteluiden lomassa - sama hymy kuin kannolla taannoin. Ei sattumia.

Ymmärrän taas uudelleen oppimaani, mitä se on - oikeamielisyys, puhdas rakkaus ja sydämen ääni. Se on kaikkea muuta kuin varma ratkaisu. Se saa rauhalliset sunnuntait tuntumaan lahjalta, kertoo minulle yhä uudelleen mielen valppaudesta, rauhasta ja siitä suuresta voimasta jota kannamme sisällämme. Opettaa minulle yhä uudelleen kunnioituksen mahtavasta voimasta, sen ansaitsemisesta, teoista ja uskosta.

Se saa minut täyttymään ihmetyksestä, ymmärtämään uudelleen lauseet "opettaja tulee, kun oppilas on valmis" ja "uskot mitä näet, näet mitä uskot".

Oppilas kantaa enemmän vastuuta kuin opettaja. Vasta nyt ymmärrän miten suuri tuo vastuu onkaan. Oppilaan on oltava valppaana, löydettävä arkisistakin hetkistä ihmeet, päivistä niiden lahjat ja ympäriltään ne aarteet, pienet ja kätketyt. Osaatko katsoa ymmärryksen, koko sisäisen maailmasi kauneuden kautta maailmaa, sen oikeita sävyjä? Näetkö totuuden, uskallatko katsoa sitä kohti? Mihin uskot, mihin katsot - näetkö?

"Muistan, kuinka vähän päälle kaksikymppisenä istuin kodin puutarhassa ja katselin junia. Asuimme rivitalossa, meillä oli kaksi lasta ja farmariauto. Ajattelin, nuo ihmiset junassa ovat vapaita, ne voivat mennä minne haluavat. Nyt tiedän, etteivät ne olleet sen vapaampia kuin minä. Juna merkitsi vain illuusiota vapaudesta. Nyt olen kiitollinen tuosta muistosta. Ajatus siitä, että elämässä ei olisi velvoitteita, synnyttää enemmän ahdistusta kuin tunnetta todellisesta vapaudesta."

Hän jatkaa... " Taiteilijan tehtävänä on kertoa totuus, osoittaa lampulla maailman pimeisiin kohtiin. Minulle taide merkitsee kykyä herkistyä kauneudelle, se on keino ravistella ja lohduttaa - murtautua sen päivittäisen panssarin läpi, joka meissä kaikissa kasvaa."

Paavo W.

Sinä herätät minut

Voitko verrata elämääsi toisiin? Voitko sanoa missä olet saanut enemmän, mistä minä olen jäänyt paitsi? Miten paljon jaksan kantaa, missä ajassa? Miten paljon sinä kannat, kannoit? Kumpi meistä ponnistelee enemmän, henkisyyden ja fyysisen maailman portaita? Ystäväni - Miksi mietit, mitä totuutta haet vastauksen takaa?

Kuuntelen puhetta, katselen ympärilläni istuvia ihmisiä. Työni parhaimpia puolia on sen monimuotoisuus, ihmisten runsaus. Rakastan tarkkailua, opiskelen. Selvitän konflikteja, haemme yhdessä ratkaisua, haemme ymmärrystä ja yhteistä kieltä. Kielen tuottaminen on jokaisen päivämme kasvun paikka, uuden aamun kutsu. Pienestä silmusta kasvatamme kukkaa, hoidamme puutarhaa.

Tänään istun kuulemassa kaukaisesta maasta, siitä miten toisella puolella maapalloa pieni maa, pieni kansa haluaa kehittyä, kasvaa - turvata paremman alun ja koulutuksen lapsilleen, elannon perheille ja hoidon vanhuksille. Siitä miten tämä pieni maa sijaitsee kahden suuren maan varjoissa, mutta loistaa kirkkaasti kansalaistensa silmissä.

Vaurautta ei ole, pankkitilit eivät paistattele suurilla summilla, mutta kansalaisten rintataskussa on ylpeys isänmaasta, kulttuurista ja maastaan. Rintataskun hinta, verratako sitä rikkauksiin - miten arvottaa uskoa, toivoa ja rakkautta? Arvon näemme tulevina vuosina, mihin arvonanto ja yhteinen ymmärrys kykenevät. Maassa ei ole rikollisuutta juuri mainittavaksi – alkuasetelmat ovat siis suotuisat.

Toisaalla jaan kotimatkalla puhetta rakkaudesta. Miten toisaalla haemme yhteistä kieltä, jakaaksemme rakkautta – omaamme. Miten toisaalla rakkaus jaetaan lahjoina, suoritteena. Miten toisaalla rakkaus on halua, kiihkoa ja intohimoa. Miten toisaalla rakkaus on sinulle ja minulle. Miten toisaalla toinen meistä hakee turvaa rahasta, toinen lapsistaan, toinen ystävästään.

Jo yli puoli vuosisataa elänyt ystäväni, erityinen ihminen, jakoi ajatuksen. Rakkauteen ei kuulu itsekkyys, mutta itsetietoisuus. Rakkauteen kuuluvat kaikki elämän sävyt, mutta jaettuina.

Missä kohtaa polkuasi kuljetkaan, elämäsi aarrekarttaa pitkin suunnistamaan jäät. Olemme tässä, aikaikkunassa. Kartan polut ovat ihmisissä, majat nykyhetkissä ja aarteet sydämesi sisässä. Kuiskaa ne henkiin tuulista, maisemista - läheisistä.

Yhtenä iltana....

Beautiful hearts

Beautiful hearts - and wisdom for us to see those..
~ To my sister.... soulmate, bloodmate, heartmate.

A young man was standing in the middle of the town proclaiming that he had the most beautiful heart in the whole valley. A large crowd gathered and they all admired his heart for it was perfect. There was not a mark or a flaw in it.

But an old man appeared at the front of the crowd and said, “Your heart is not nearly as beautiful as mine.”

The crowd and the young man looked at the old man’s heart. It was beating strongly but full of scars. It had places where pieces had been removed and other pieces put in … but they didn’t fit quite right and there were several jagged edges. The young man looked at the old man’s heart and laughed.“You must be joking,” he said. “Compare your heart with mine … mine is perfect and yours is a mess of scars and tears.”

“Yes,” said the old man, “Yours is perfect looking … but I would never trade with you. You see, every scar represents a person to whom I have given my love….. I tear out a piece of my heart and give it to them … and often they give me a piece of their heart which fits into the empty place in my heart but because the pieces aren’t exact, I have some rough edges.“ Sometimes I have given pieces of my heart away … and the other person hasn’t returned a piece of his heart to me. These are the empty gouges … giving love is taking a chance. Although these gouges are painful, they stay open, reminding me of the love I have for these people too … and I hope someday they may return and fill the space I have waiting. So now do you see what true beauty is?”

The young man stood silently with tears running down his cheeks. He walked up to the old man, reached into his perfect young and beautiful heart, and ripped a piece out. He offered it to the old man.The old man took his offering, placed it in his heart and then took a piece from his old scarred heart and placed it in the wound in the young man’s heart.It fit …. but not perfectly, as there were some jagged edges.

The young man looked at his heart, not perfect anymore but more beautiful than ever, since lovefrom the old man’s heart flowed into his.

PC Blog ~ sent by Priya Sher

Picture: Art.com

Coversations with Myself

“... The cell is an ideal place to learn to know yourself, to search realistically and regularly the process of your own mind and feelings. In judging our progress as individuals we tend to concentrate on external factors such as one’s social position, influence and popularity, wealth and standard of education.

These are of course, important in measuring one’s success in material matters and it is perfectly understandable if many people exert themselves mainly to achieve all these. But internal factors may be even more crucial in assessing one’s development as a human being. Honesty, sincerity, simplicity, humility, pure generosity, absence of vanity, readiness to serve others – qualities which are within easy reach of every souls – are foundation of ones spiritual life.

Development in matters of this nature is inconceivable without serious introspection, without knowing yourself, your weaknesses and mistakes. At least, if nothing else, the cell gives you the opportunity to look daily into your entire conduct, to overcome the bad and develop whatever is good in you. Regular meditation, say about 15 minutes a day before you turn in, can be very fruitful in this regard. You may find it difficult at first to pinpoint the negative features in your life, but the 10th attempt may yield rich rewards. Never forget that a saint is a sinner who keeps on trying...”

N. Mandela – From a letter to Winnie Mandela in Kroonstad prison, 1 February 1975.


*****
When you see enough love, love that is not love at all?

When you feel enough pain, for no reason, something that is not worth of fighting for.

When you hear enough fear. Those empty words that exist only to give air to the speaker.

You know then why it is ever so important in life to turn into yourself - to know the world and to know who you are. And maybe some sunny day you will awake and smile – the 10th attempt may yield rich awards.

And you see,
The real love,
The real passion,
The real grace..

And you truly feel,
The ground,
The wind,
The rain and the sunlight..

And finally you hear the words that are worth hearing for.

Your song

It's a little bit funny this feeling inside
I'm not one of those who can easily hide
I don't have much money but boy if I did
I'd buy a big house where we both could live

So excuse me forgetting but these things I do
You see I've forgotten if they're green or they're blue
Anyway the thing is what I really mean
Yours are the sweetest eyes I've ever seen

And you can tell everybody this is your song
It may be quite simple but now that it's done

I hope you don't mind
I hope you don't mind that I put down in words
How wonderful life is while you're in the world

If I was a sculptor, but then again, no
Or a man who makes potions in a travelling show
I know it's not much but it's the best I can do
My gift is my song and this one's for you

I sat on the roof and kicked off the moss
Well a few of the verses well they've got me quite cross
But the sun's been quite kind while I wrote this song
It's for people like you that keep it turned on

So excuse me forgetting but these things I do
You see I've forgotten if they're green or they're blue
Anyway the thing is what I really mean
Yours are the sweetest eyes I've ever seen

Beautiful version of this song by Ellie Goulding - you can hear every word...

Stay hungry – Stay foolish

Erään erityisen henkilön sanoin, ”vallan myötä korvien tulee kasvaa ja suun pienentyä”. Takana on raskas työviikko. Päivät ovat täyttyneet lukuisista kasvoista, mietinnöistä, ratkaisuista – elon sietämättömästä keveydestä, ja raskaudesta.

Makaan sängyllä, koira nukkuu jaloissa, tuijotan tulta. Se on palkkioni ja tekee hyvän olon. Se sopii mielelle ja luonteelle – korvaa ”aivot narikkaan” tv-ohjelmat. Koiran tuhina, liekkien ja puun palamisen äänet kauniin musiikin. Mietin siinä makoillessani kuulemaani, erityisesti innoittajani sanoja.

Muistelen keskusteluita, ihmisten puheita. Vertaamme toistemme saavutuksia, laskelmoimme ja punnitsemme valintojamme. Ystäväni pohti menneellä viikolla kysymystä, mitä on rakkaus ja onni? Haemme mustaa ja valkoista. Rakastaen usein ”joko tai” – elämäämme. Kysyen työn ja menestyksen hintalappua. Kenellä on viikon kurjin elämä?

Mitä on hyvä johtaminen, mitä on hyvä elämä? Kokemuksesta uskallan sen ääneen sanoa, rohkeutesi hypätä vaistosi varaan, kestävyytesi kuunnella sitä ja elää epämukavalla alueella palkitsee sinut upeilla ihmisillä ja sieluasi ruokkivilla kokemuksilla. Saat mahdollisuuden oppia ja uidessasi toisaalla vastavirtaan – et menetäkään voimiasi, vaan saat uskomattoman määrän energiaa, hyvää sellaista. Vanha sanonta, saaminen on antamista pätee koko komeudessaan.

Olen siunattu mahtavilla ystävillä, ihmisillä. Eräs ystäväni on elävä todiste siitä, että onnellisuus, usko tai rakkaus ei ole mitä - se on miten, se on kyky. Toisaalla taas karismaattisen innoittajani läsnäolon ja vuorovaikutuksen kautta olen oppinut viikossa jotakin hyvin arvokasta. Hyvä johtaminen on parhaiden kykyjen sopusointua.

Kyvyt syntyvät jalon mielen, hyvien taitojen ja sydämen lämpimässä padassa. Ilman tätä yhdistelmää teot ja sanat eivät ui sydämiimme, ne jäävät suoritukseksi. Suoritus ei kosketa sinua, saati minua – se ei herää henkiin, sytytä tulta ja paloa silmissä, uskoa mahdottomaan.

Kykysi tekevät elämästäsi ainutlaatuisen - matkan. Rohkeutesi kulkea vaistosi tiellä synnyttää kykysi, ja ne antavat sinulle mahdollisuuden toteuttaa sydämesi ääntä, unelmiasi.

Randy Pauschin sanoin ” Tajusin, että elämäni ainutlaatuisuus syntyi unelmistani. Jotkut niistä olivat merkittäviä, toiset yksinkertaisesti omituisia, mutta joka tapauksessa ne olivat määrittäneet elämääni 46 vuoden ajan. Istuessani siinä uskoin aidosti, että olin syövästä huolimatta onnekas, sillä olin toteuttanut unelmani. Se oli onnistunut suurelta osin kaikkien niiden erityislaatuisten ihmisten ansiosta, jotka olivat opettaneet minua vuosien varrella. Jos onnistuisin tekemään luennostani yhtä intohimoisen kuin miltä minusta tuntui, voisin auttaa muita löytämään keinon toteuttaa omia unelmiaan.” Paino sanalla – intohimo.

Kyvyistä mahtavin – uudelleensyntymisen voima. Tunnetko sen?

Can you feel the difference - Book of Love

Wrote this poem - while waking up this first sunny Saturday morning.. light coming in saying hello. Words just wanted out. This same afternoon drove home.. there on the coach we shared thoughts and music.

Peter song.. could you say it any easier, shorter.. Thank you my dear sister. Thank you!

I just opened this song, and it suddenly made it all clear. So thankful that you walk beside me, everyday more and more. Not forgetting who we are. Good to BE here.

The book of love is long and boring
No one can lift the damn thing
It's full of charts and facts and figures,
and instructions for dancing

But I
I love it when you read to me
And you
You can read me anything

The book of love has music in it
In fact that's where music comes from
Some of it's just transcendental
Some of it's just really dumb

But I
I love it when you sing to me
And you
You can sing me anything

The book of love is long and boring
And written very long ago
It's full of flowers and heart-shaped boxes
And things we're all too young to know

But I
I love it when you give me things

By Peter Gabriel - Book of Love

*****
Playing with fears, expectations,
someones dreams.
No, I am here just for life.

Playing with desires, happiness,
yours and mine.
No, I am here just for life.

Do you dare to let life take over you,
play with you.
Through your heart longings,
calling you.

Are you ready to feel the pain,
cause of growing,
cause of seeing, hearing,
the real colours and truths of life?

Yes, I am here for life.
I am here for life.
Do you hear me?
I am here for love.

Because I am part of you,
you are part of me and
once we will shine together
this lifeforce on the sky as stars.