Herättelevä kirjoitus viivästytti kotimatkaa, mutta antoi ajattelun aihetta. Puhuimme kirjoituksen saattelemana kollegani kanssa elämästä, kasvusta, omista rajoista, niiden tunnistamisesta. Miksi kulutamme, mihin käytämme elämän lainaa, miten kulutamme- aikaa, rahaa, ihmisiä ja materiaa? Huomasin jakavani "huonon omantunnon" tuntemuksia, sitä miten reilun viiden vuoden murroksen ja elämänmuutoksen kautta, en osaa enää "shoppailla". Koen usein tavaroiden hankinnan suurena taakkana, se on kuin työ, joka vie ajan tärkeimmiltä. Perheeltä, ystäviltä, luonnolta, hevoselta, itseltäni, hyvältä ruualta -ruoanlaitolta. Valitsen aina ennen sisustusliikkeitä, Ikean pursuavia hyllyjä, Hr Keskisen ostoparatiisia pelihetken kummilasten kanssa, lämpimän sylin, kahvittelun isäni luona tai hiljaisen hetken hevoseni kanssa pilttuun suojissa. Mikä sopii kullekin? Tärkeintä on merkityksellisyys, voimmeko muuttaa ideologioitamme, mielikuviamme? Roosa uskoo niin ja kirjoittaa väkevästi ja vahvasti ilmoille oman näkemyksensä hiekkalaatikon arjesta.
"Olen kyllästynyt lehtien, blogien ja shoppailijoiden rummuttamaan valheeseen, että jatkuva kuluttaminen on ok. Ei se ole. Vaateriippuvaiset muotibloggaajat ovat ilmiön näkyvin merkki, mutta kerskakulutus läpäisee kaikki ihmisryhmät. Vanhemmat rohmuavat tavaraa kersoilleen ja eläkeläiset vetoavat järkeen: kyllä kaikilla nyt myrskylyhty pitää olla. Elitistit ja ekohuruilijat ylvästelevät itsekurillaan, sillä eihän nyt laadukasta designia ja kirppisroinaa lasketa shoppailuksi.
Iso-Britannian kestävän kehityksen komission jäsen, professori Tim Jackson tiivistää ilmiön sanoessaan, että olemme ajautuneet käyttämään rahaa, jota meillä ei ole, ostaaksemme tavaroita, joita emme tarvitse, tehdäksemme vaikutuksen ihmisiin, joista emme välitä. Pelkästään Suomessa tekstiilijätettä päätyy kaatopaikalle vuosittain 90 miljoonaa kiloa, mikä tarkoittaa 17 kiloa ihmistä kohden. Mitäpä on väliä paskaisella maapalolla, ja kemikaalinhuuruisella kiinalaisella, kun puntarissa on kolme halpistoppia kahden hinnalla.
Shoppailu ei siis aina ole välttämätöntä, vaan valittu ideologia. Miksi ihmiset valitsevat niin paskan ideologian? Shoppailu on helppo tapa tyydyttää sisäistä nälkää. Shoppailijalla on oikeus, minä ansaitsen kaiken tämän. Mutta se ei ole totta. Vaikka kerskakulutus on normaalia ja hyväksyttävää, se ei ole moraalista ja kestävää. Se että kolmannes maasta otetusta resursseista muuttuu jätteeksi heti kolmen kuukauden sisällä, ei voi olla oikein. Mielestäni materiaa hamuava elämä ei ole oikeaa elämää, vaan elämän leikkimistä."
Public Actions, Limited Hunger Edition, Roosa Murto
"Olen kyllästynyt lehtien, blogien ja shoppailijoiden rummuttamaan valheeseen, että jatkuva kuluttaminen on ok. Ei se ole. Vaateriippuvaiset muotibloggaajat ovat ilmiön näkyvin merkki, mutta kerskakulutus läpäisee kaikki ihmisryhmät. Vanhemmat rohmuavat tavaraa kersoilleen ja eläkeläiset vetoavat järkeen: kyllä kaikilla nyt myrskylyhty pitää olla. Elitistit ja ekohuruilijat ylvästelevät itsekurillaan, sillä eihän nyt laadukasta designia ja kirppisroinaa lasketa shoppailuksi.
Iso-Britannian kestävän kehityksen komission jäsen, professori Tim Jackson tiivistää ilmiön sanoessaan, että olemme ajautuneet käyttämään rahaa, jota meillä ei ole, ostaaksemme tavaroita, joita emme tarvitse, tehdäksemme vaikutuksen ihmisiin, joista emme välitä. Pelkästään Suomessa tekstiilijätettä päätyy kaatopaikalle vuosittain 90 miljoonaa kiloa, mikä tarkoittaa 17 kiloa ihmistä kohden. Mitäpä on väliä paskaisella maapalolla, ja kemikaalinhuuruisella kiinalaisella, kun puntarissa on kolme halpistoppia kahden hinnalla.
Shoppailu ei siis aina ole välttämätöntä, vaan valittu ideologia. Miksi ihmiset valitsevat niin paskan ideologian? Shoppailu on helppo tapa tyydyttää sisäistä nälkää. Shoppailijalla on oikeus, minä ansaitsen kaiken tämän. Mutta se ei ole totta. Vaikka kerskakulutus on normaalia ja hyväksyttävää, se ei ole moraalista ja kestävää. Se että kolmannes maasta otetusta resursseista muuttuu jätteeksi heti kolmen kuukauden sisällä, ei voi olla oikein. Mielestäni materiaa hamuava elämä ei ole oikeaa elämää, vaan elämän leikkimistä."
Public Actions, Limited Hunger Edition, Roosa Murto
