perjantai 20. huhtikuuta 2012

Vapaus

Eräässä amerikkalaisessa pikkukaupungissa ihmiset kokoontuivat iltaisin soittamaan. Mukana oli saksofonisti, rumpali, viulisti. Useimmat olivat jo ikäihmisiä. He kokoontuivat yhteen seuran vuoksi ja pelkästä soittamisen ilosta, vaikka eivät soittaneetkaan erityisen hyvin. He nauttivat ja heillä oli hauskaa, kunnes he eräänä päivänä päättivät hankkia uuden johtajan, joka oli eteenpäin pyrkivä ja kunnianhimoinen.

Uusi johtaja sanoi: "Hei, mitä jos pidettäisiin konsertti; valmistellaan kaupunkilaisille konsertti." Sitten hän vähän kerrallaan hankkiutui eroon joistakin ihmisistä, jotka eivät soittaneet tarpeeksi hyvin, palkkasi muutaman ammattimuusikon, harjoitti orkesterin ja niin he kaikki saivat nimensä sanomalehteen. Sehän oli ihanaa!

Niinpä he päättivät lähteä soittamaan isoon kaupunkiin. Mutta joillakin vanhasta väestä oli kyynel silmässä ja he sanoivat: "Ennen oli niin mukavaa, kun soitimme huonosti ja meillä oli hauskaa."

Näin astui julmuus heidän elämäänsä, mutta kukaan ei tunnistanut sitä julmuudeksi.

- kun elätte elämäänne, niin kuin teistä on sopivaa, se ei ole itsekkyyttä. Itsekkyyttä on vaatia toista elämään niin kuin teistä on sopivaa. Ei ole itsekästä elää omaa elämäänsä niin kuin parhaaksi katsoo.

Rakkaalle äidilleni - se miten annoit sieluni kasvaa vapaasti, metsissä, soilla, pelloilla. Miten osa sinusta elää yhä vahvemmin minussa, antaa voimia ja lahjan kuulla sydäntäni, nauttia sen jokaisesta sykkeestä.

“Freedom is nothing but a chance to be better.” - A.C