Oman ajattelun johtaminen on työlästä jo itsessään, saati suuren joukon keskellä jossa jokainen elämää kaihtamaton otus vaeltaa. Omiin pelkoihin ja ennakkoluuloihin sotkeentuvat monen muun kanssakulkijan luulosairaudet. Yrität jakaa taakkaa tai sitten vain keskustella, usein ja harvoin kuunnellessasi tajunnan virtaa, huomaat, olemme jälleen kunkin matkustajan pyrkimysten ja näkökulmien kyydissä. Toisinaan onnekseni olen alkanut tajuamaan jotakin. Suojelen omaa rauhaani sillä etten ota esille vielä työn alla, tai sitten muuten vain riskialttiita aiheita riskialttiissa seurassa.
Istuimme taannoin sohvan nurkassa mölinöimässä. Keskustelun aiheina pyörivät koirien jalostus, eläimen perimän, persoonan ja käyttäytymisen tarkkailu ja ominaisuuksien tunnistus. Sitä kuunnellessani tajusin, että monesti sitä on tuijottanut jotakin hevosta pitkään ja ratsastanutkin, ja silti tajuaa muutaman vuoden päästä, että "ahaa" tämä oli se syy tai ominaisuus jota en kyennyt näkemään tai yhdistämään kuvaan ensimmäisellä kerralla. Emme kykene katsomaan "objektia" avoimin kortein, vaan tietämättämme saatamme hakea kenties jotakin, jota haluamme, kaipaamme tai pelkäämme. Tässä ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta se saattaa jättää jotakin tärkeämpää pimentoon itse johtopäätöstä tehtäessä. Päiväkahvin aikaan sattumalta kaivoin kirja röykkiötä nurkasta ja saatuani kirjan käteeni avasin siitä viimeisen kappaleen. Niin, sattumalta, meitä viisaammat kulkijat ovat asiaa ilmeisesti jo pohtineet...
"Ennakkoluulot ja uskomukset eivät ole selkeän ajattelun ainoita vihollisia. On vielä toinen vihollispari: pyrkimys ja pelko. Ajattelu, johon ei sekoitu tunnetta, nimittäin pyrkimystä ja pelkoa ja kiinnostusta omaa itseä kohtaan, kutsuu hirvittävään askeettisuuteen.
Ihmiset erehtyvät luulemaan, että heidän ajattelunsa tapahtuu vain päässä. Enimmäkseen se toteutuu sydämessä, joka määrää ensisijaisesti johtopäätöksen ja antaa sen jälkeen käskyn päälle, joka tuottaa sitten sitä puolustavan perustelun.
Kuinka monta sellaista ihmistä tunnet, joiden ajattelu on edes joskus heidän oman etunsa vastaista? Kuinka monta kertaa muistat itse olleesi tämän kaltaisen ajattelun vallassa? Miten usein olet onnistunut rakentamaan ylitsepääsemättömän muurin päässäsi tapahtuvan ajattelun ja sydäntäsi lietsovien pelkojen ja pyrkimysten väliin? Joka kerran yrittäessäsi tätä tehtävää ymmärrät, ettei selkeään ajatteluun tarvita älyä. Se tulee kyllä helposti mukaan, mutta sydämesi raivaa sen tieltään helposti - tietoisesti tai tietämättään - sillä hetkellä, kun kaipaat tai pelkäät jotakin.
Tässä on pohdittavaa hengellisille jättiläisille, jotka ovat havainneet sen, etteivät he löytääkseen totuuden tarvitse opillisia muotoiluja, vaan:
Sydämen joka riisuutuu ohjelmoinnistaan ja oman etunsa etsimisestä aina, kun ajattelu on käynnissä;
Sydämen, jolla ei ole mitään suojeltavaa eikä mitään tavoiteltavaa ja joka jättää mielen vaeltamaan vailla sidoksia, pelottomana ja vapaana totuutta etsien;
Sydämen, joka on valmis aina ottamaan vastaan uuden todisteen ja muuttamaan näkökulmaansa.
Sellaisesta sydämestä tulee lamppu, joka valaisee ihmiskunnan koko ruumiin pimeyttä. Jos jokaisella ihmisellä olisi sellainen sydän, ketkään eivät pitäisi enää itseään kommunisteina tai kapitalisteina, kristittyinä tai muslimeina tai buddhalaisina. Heidän ajattelunsa selkeys osoittaisi heille, että kaikki ajattelu, kaikki käsitykset ja kaikki uskomukset ovat pimeyttä täynnä olevia lamppuja, merkkejä heidän tietämättömyydestään.
Tämän havainnon myötä heidän toisistaan eristettyjen kaivojensa seinät sortuisivat, ja he pääsisivät siihen valtamereen, joka yhdistää kaikki kansat totuudessa."
Herra de Mello
Istuimme taannoin sohvan nurkassa mölinöimässä. Keskustelun aiheina pyörivät koirien jalostus, eläimen perimän, persoonan ja käyttäytymisen tarkkailu ja ominaisuuksien tunnistus. Sitä kuunnellessani tajusin, että monesti sitä on tuijottanut jotakin hevosta pitkään ja ratsastanutkin, ja silti tajuaa muutaman vuoden päästä, että "ahaa" tämä oli se syy tai ominaisuus jota en kyennyt näkemään tai yhdistämään kuvaan ensimmäisellä kerralla. Emme kykene katsomaan "objektia" avoimin kortein, vaan tietämättämme saatamme hakea kenties jotakin, jota haluamme, kaipaamme tai pelkäämme. Tässä ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta se saattaa jättää jotakin tärkeämpää pimentoon itse johtopäätöstä tehtäessä. Päiväkahvin aikaan sattumalta kaivoin kirja röykkiötä nurkasta ja saatuani kirjan käteeni avasin siitä viimeisen kappaleen. Niin, sattumalta, meitä viisaammat kulkijat ovat asiaa ilmeisesti jo pohtineet...
"Ennakkoluulot ja uskomukset eivät ole selkeän ajattelun ainoita vihollisia. On vielä toinen vihollispari: pyrkimys ja pelko. Ajattelu, johon ei sekoitu tunnetta, nimittäin pyrkimystä ja pelkoa ja kiinnostusta omaa itseä kohtaan, kutsuu hirvittävään askeettisuuteen.
Ihmiset erehtyvät luulemaan, että heidän ajattelunsa tapahtuu vain päässä. Enimmäkseen se toteutuu sydämessä, joka määrää ensisijaisesti johtopäätöksen ja antaa sen jälkeen käskyn päälle, joka tuottaa sitten sitä puolustavan perustelun.
Kuinka monta sellaista ihmistä tunnet, joiden ajattelu on edes joskus heidän oman etunsa vastaista? Kuinka monta kertaa muistat itse olleesi tämän kaltaisen ajattelun vallassa? Miten usein olet onnistunut rakentamaan ylitsepääsemättömän muurin päässäsi tapahtuvan ajattelun ja sydäntäsi lietsovien pelkojen ja pyrkimysten väliin? Joka kerran yrittäessäsi tätä tehtävää ymmärrät, ettei selkeään ajatteluun tarvita älyä. Se tulee kyllä helposti mukaan, mutta sydämesi raivaa sen tieltään helposti - tietoisesti tai tietämättään - sillä hetkellä, kun kaipaat tai pelkäät jotakin.
Tässä on pohdittavaa hengellisille jättiläisille, jotka ovat havainneet sen, etteivät he löytääkseen totuuden tarvitse opillisia muotoiluja, vaan:
Sydämen joka riisuutuu ohjelmoinnistaan ja oman etunsa etsimisestä aina, kun ajattelu on käynnissä;
Sydämen, jolla ei ole mitään suojeltavaa eikä mitään tavoiteltavaa ja joka jättää mielen vaeltamaan vailla sidoksia, pelottomana ja vapaana totuutta etsien;
Sydämen, joka on valmis aina ottamaan vastaan uuden todisteen ja muuttamaan näkökulmaansa.
Sellaisesta sydämestä tulee lamppu, joka valaisee ihmiskunnan koko ruumiin pimeyttä. Jos jokaisella ihmisellä olisi sellainen sydän, ketkään eivät pitäisi enää itseään kommunisteina tai kapitalisteina, kristittyinä tai muslimeina tai buddhalaisina. Heidän ajattelunsa selkeys osoittaisi heille, että kaikki ajattelu, kaikki käsitykset ja kaikki uskomukset ovat pimeyttä täynnä olevia lamppuja, merkkejä heidän tietämättömyydestään.
Tämän havainnon myötä heidän toisistaan eristettyjen kaivojensa seinät sortuisivat, ja he pääsisivät siihen valtamereen, joka yhdistää kaikki kansat totuudessa."
Herra de Mello
