Olen pitänyt jo muutamia vuosia puhelimeni näytössä mietelauseita. Vaihdan niitä..
Kuva on ruudulla joko lyhyen tai pitkän aikaa - mikäli sen omaksuminen vaatii aikaa, saattaa kuva killua ruudussa pitkäänkin. Viimeisimmät kuvani:
Marraskuu - Joulukuu 2017
Tajusin kuukausien aikana että vaikka sitä hioo kultaista haarniskaansa ja yrittää pitää kiinni asenteestaan ja säädellä mielensä tilaa – välillä maailma ja elämän mäet vaativat muutosta, itsessä. Siihen ei kuole, sen kaiken kestää paremmin kun heittää kilvet syrjään ja ottaa aikalisän. Nostaa kädet ja jalat ilmaan, tänään en pysty. Vähennän ja otan lepoa.
Tämä kasvoleikki oli itselle kova paikka etenkin kun elämässä oli myönnettävä tehneensä paljon, mutta joitakin asioita et vain voi paeta, et korjata – niiden kanssa on vain elettävä. Tajusin kuinka taistelevan lohikäärmeen ja haavoittuvan, herkän lampaan liitto ja kasvot sopivatkin yhteen. He jotka näkevät molemmat kasvosi ja rakastavat ja pysyvät rinnallasi – nämä siskot ja veljet ovat suuri rikkaus. He ovat nähneet ne myös itsessään, hyväksyneet tämän ja kykenevät näkemään molempien kasvojen kauneuden. Tämä näkökyky on harvinainen. Se erottaa kovuuden lujasta, pelastaa kaikessa armossaan. Kun tätä armoa ei anneta sinulle sympatiasta käsin, sitä ei anneta velvollisuudesta käsin - vaan tunnet kuinka ymmärrys on syvempää, kaunista. Olit sitten lohikäärmeenä tai lampaana, joskus on vain ymmärrettävä kun on syytä vaihtaa tarinaa - päästävä eteenpäin.
Joulukuu 2017
Uusi vuosi lähestyy. Sisäänrakennettu tarpeeni rakentaa ja korjata ajaa aina silloin tällöin ”huonoille teille”. On hyvä muistaa että toisen ihmisen silmien väliin tai taakse eivät pikaliimat tai muutamat ruuvin säädöt auta. Kaikki elämme tavallamme, siksi voimme myös valita seuramme. Tavallaan ei ole oikeaa tai väärää. Tämä kuva muistutti siitä mistä pitää kiinni ja mistä päästää irti.
Tammikuu 2018
Uuden vuoden alku tekee sen aina. Se vain pakottaa katsomaan kaikkea, tekoja, sanoja ja nykytilannetta uudelleen. En ole niitä ihmisiä jotka rakastavat uuden vuoden lupauksia – en koe vuoden vaihdetta ”auton lisävaihteena”, mutta se saa kyllä pohtimaan ajankulua, sen arvostusta tai hukkaamista.
Olin huomaamattani ajautunut osittain väärille urille ”mitä haluan” leikissä. Sen oli saanut aikaan heikko hetki, heikko mieleni tila, voimakas tunne ja vahva ihminen. Tajusin vasta tämän kun törmäsin kuvaan ja mietteisiin siinä. Olla ihminen ja pitää oma kurssinsa, on todellakin vaikeaa. Yhtä vaikeaa kuin pienen lapsen äitinä saavuttaa se kuuluisa zen –tila arjen huumassa. Mutta huojentavaa on se että kurssi korjaantuu myös nopeasti. Tämä kuva sai minut takaisin siihen oivallukseen ja hetkeen kun istuin pellon reunalla 2009 ja olin kevyempi kuin eteeni laskeutuva usva. Se tunne ja kevyt hengitys – ei päämäärä vaan se matka. Niinhän se olikin.
Tammikuu 2018
Pidä lähellä ystävät jotka ottavat aikaa sinulle, ystävyydellenne. Pidä lähellä ystävät jotka ovat lähellä, vaikka heillä ei ole sinulta mitään mitä ottaa, mitään mitä odottaa, mitään mitä saada. He jotka ovat matkallasi, ovat siinä kulkeakseen yhdessä, löydätte aina toisenne samalta tieltä.
Helmikuu 2018
Tämä kuva oli jatkoa edelliseen. Alkuvuosi on kieltämättä ollut itselle kasvun paikka – mitä siivota, mitä pitää. Huomaan että olen kerännyt jos jotakin, mutta se kuuluisa ajatus yksinkertainen on kaunista – sen olen jotenkin onnistunut hukkaamaan. Koko alkuvuoden olen joutunut syystä ja toisesta siivoamaan, se on ollut kipeää, väsyttänyt ja ahdistanut. Jotta pääsee eteenpäin on päästettävä irti, luopua rajoitteistaan, luopua siitä mikä ei enää palvele tarkoitustaa, luopua pölyttyvistä suunnitelmistaan. Tämä kuva muistutti toivosta, siitä että kaikki suunitelmat kaatuvat tai muuttuvat kun ne toteutuvat. Nykyhetki ja aidot ihmiset voimaannuttavat.
Maaliskuu 2018
Kovaa meteliä pään sisällä ja suurin osa puppuako? Yrityksissä huomaan miten nopeasti ihmiset tekevät päätöksiä, miten helposti ja kirkkain silmin he ottavat vastaan – olettamuksia faktoina. Miten helposti oletamme jotakin toisilta, itseltämme. Oletamme tietävämme jotakin niin hyvässä kuin pahassa. Käytöksemme ja sanamme kuvaavat hyvin sisäistä maailmaamme, etenkin kun puhumme olettamuksista käsin. Kuulin miten eräs ihminen oli olettanut jotakin itsestäni – se havahdutti. Miten helposti naulitsemme toisiamme ja itsemme. Tämä kuva muistutti siitä tosiasiasta että omaa ääntä on kuunneltava,kyllä. Mutta medialukutaitoa se vaatii. Olet kuin liikennepoliisi joka ohjaa ruuhkaisaa olettamusten kaistaa ja sen liikennettä aika ajoin liittymistä... suoraan ulos. Mitä syvempään olet jurruttanut nämä olettamukset ja paskanjauhamisen itsessäsi, sitä lujemmin pidät niistä kiinni. Ne tulevat elinehdoksi, ne alkavat ylläpitämään teatteriksi muuttunutta elämää. Tajusin kuinka on hyvä osata nauraa itselleen, tajutessaan ja kiinni jäädessään. Pelkän sättimisen osalta huomasin itsessäni pienen ilon aiheen – en oleta ystäviltäni mitään. Hyvällä. Aika näyttää.
Kuva on ruudulla joko lyhyen tai pitkän aikaa - mikäli sen omaksuminen vaatii aikaa, saattaa kuva killua ruudussa pitkäänkin. Viimeisimmät kuvani:
Marraskuu - Joulukuu 2017
Tajusin kuukausien aikana että vaikka sitä hioo kultaista haarniskaansa ja yrittää pitää kiinni asenteestaan ja säädellä mielensä tilaa – välillä maailma ja elämän mäet vaativat muutosta, itsessä. Siihen ei kuole, sen kaiken kestää paremmin kun heittää kilvet syrjään ja ottaa aikalisän. Nostaa kädet ja jalat ilmaan, tänään en pysty. Vähennän ja otan lepoa.
Tämä kasvoleikki oli itselle kova paikka etenkin kun elämässä oli myönnettävä tehneensä paljon, mutta joitakin asioita et vain voi paeta, et korjata – niiden kanssa on vain elettävä. Tajusin kuinka taistelevan lohikäärmeen ja haavoittuvan, herkän lampaan liitto ja kasvot sopivatkin yhteen. He jotka näkevät molemmat kasvosi ja rakastavat ja pysyvät rinnallasi – nämä siskot ja veljet ovat suuri rikkaus. He ovat nähneet ne myös itsessään, hyväksyneet tämän ja kykenevät näkemään molempien kasvojen kauneuden. Tämä näkökyky on harvinainen. Se erottaa kovuuden lujasta, pelastaa kaikessa armossaan. Kun tätä armoa ei anneta sinulle sympatiasta käsin, sitä ei anneta velvollisuudesta käsin - vaan tunnet kuinka ymmärrys on syvempää, kaunista. Olit sitten lohikäärmeenä tai lampaana, joskus on vain ymmärrettävä kun on syytä vaihtaa tarinaa - päästävä eteenpäin.
Joulukuu 2017
Uusi vuosi lähestyy. Sisäänrakennettu tarpeeni rakentaa ja korjata ajaa aina silloin tällöin ”huonoille teille”. On hyvä muistaa että toisen ihmisen silmien väliin tai taakse eivät pikaliimat tai muutamat ruuvin säädöt auta. Kaikki elämme tavallamme, siksi voimme myös valita seuramme. Tavallaan ei ole oikeaa tai väärää. Tämä kuva muistutti siitä mistä pitää kiinni ja mistä päästää irti.
Tammikuu 2018
Uuden vuoden alku tekee sen aina. Se vain pakottaa katsomaan kaikkea, tekoja, sanoja ja nykytilannetta uudelleen. En ole niitä ihmisiä jotka rakastavat uuden vuoden lupauksia – en koe vuoden vaihdetta ”auton lisävaihteena”, mutta se saa kyllä pohtimaan ajankulua, sen arvostusta tai hukkaamista.
Olin huomaamattani ajautunut osittain väärille urille ”mitä haluan” leikissä. Sen oli saanut aikaan heikko hetki, heikko mieleni tila, voimakas tunne ja vahva ihminen. Tajusin vasta tämän kun törmäsin kuvaan ja mietteisiin siinä. Olla ihminen ja pitää oma kurssinsa, on todellakin vaikeaa. Yhtä vaikeaa kuin pienen lapsen äitinä saavuttaa se kuuluisa zen –tila arjen huumassa. Mutta huojentavaa on se että kurssi korjaantuu myös nopeasti. Tämä kuva sai minut takaisin siihen oivallukseen ja hetkeen kun istuin pellon reunalla 2009 ja olin kevyempi kuin eteeni laskeutuva usva. Se tunne ja kevyt hengitys – ei päämäärä vaan se matka. Niinhän se olikin.
Tammikuu 2018
Helmikuu 2018
Tämä kuva oli jatkoa edelliseen. Alkuvuosi on kieltämättä ollut itselle kasvun paikka – mitä siivota, mitä pitää. Huomaan että olen kerännyt jos jotakin, mutta se kuuluisa ajatus yksinkertainen on kaunista – sen olen jotenkin onnistunut hukkaamaan. Koko alkuvuoden olen joutunut syystä ja toisesta siivoamaan, se on ollut kipeää, väsyttänyt ja ahdistanut. Jotta pääsee eteenpäin on päästettävä irti, luopua rajoitteistaan, luopua siitä mikä ei enää palvele tarkoitustaa, luopua pölyttyvistä suunnitelmistaan. Tämä kuva muistutti toivosta, siitä että kaikki suunitelmat kaatuvat tai muuttuvat kun ne toteutuvat. Nykyhetki ja aidot ihmiset voimaannuttavat.
Maaliskuu 2018
Kovaa meteliä pään sisällä ja suurin osa puppuako? Yrityksissä huomaan miten nopeasti ihmiset tekevät päätöksiä, miten helposti ja kirkkain silmin he ottavat vastaan – olettamuksia faktoina. Miten helposti oletamme jotakin toisilta, itseltämme. Oletamme tietävämme jotakin niin hyvässä kuin pahassa. Käytöksemme ja sanamme kuvaavat hyvin sisäistä maailmaamme, etenkin kun puhumme olettamuksista käsin. Kuulin miten eräs ihminen oli olettanut jotakin itsestäni – se havahdutti. Miten helposti naulitsemme toisiamme ja itsemme. Tämä kuva muistutti siitä tosiasiasta että omaa ääntä on kuunneltava,kyllä. Mutta medialukutaitoa se vaatii. Olet kuin liikennepoliisi joka ohjaa ruuhkaisaa olettamusten kaistaa ja sen liikennettä aika ajoin liittymistä... suoraan ulos. Mitä syvempään olet jurruttanut nämä olettamukset ja paskanjauhamisen itsessäsi, sitä lujemmin pidät niistä kiinni. Ne tulevat elinehdoksi, ne alkavat ylläpitämään teatteriksi muuttunutta elämää. Tajusin kuinka on hyvä osata nauraa itselleen, tajutessaan ja kiinni jäädessään. Pelkän sättimisen osalta huomasin itsessäni pienen ilon aiheen – en oleta ystäviltäni mitään. Hyvällä. Aika näyttää.
