Vasta viimeisen vuoden aikana olen ymmärtänyt hevoseni lempinimen "Tyyne" todellisen merkityksen ja myös huvittuneena hymyillyt sen osuvuudesta, kantajaansa nähden. Tämä omalaatuinen ystäväni saapui luokseni muutosten kesänä, kuusi vuotta sitten.
Alku ei ollut helppoa, törmäsimme molemmat sisällämme kukkiviin vanhoihin tunteisiin, kokemuksiin ja mielikuviin. Jokin minussa kuitenkin sanoi, että tämä on kuljettava ja koko käsi on katsottava.
Vuosien kuluessa olemme kuorineet toisiamme kuin sipulia, ylättyen, ihastuen ja ihmetellen. Nurmijärvellä kotitallin pihapiirissä saimme myös uusia ystäviä. Eräs näistä ystävistä saattoi meidät yhteen tietoisuutta, mielen ja kehon tasapainoa korostavan ratsastuksenopettajan kanssa. Päädyimme tuntiopetuksen lomasta myös muutamalle kurssille. Kurssi keskittyi juoksutukseen ja hevosen maastakäsittelyyn. Ensimmäisestä päivästä alkaen tajusin, miten lähellä itse ratsastusta ja ratsastuksen haasteita liinajuoksutus ja maastakäsittely hämmästyksekseni ovat, kaikki tapahtuu samoilla avuilla, mutta vain maasta käsin. Innostuin kokemastani ja palasin muutaman vuoden tauon jälkeen juoksutukseen ja ohjasajoon.
Erään kurssin aikana, ja monien sattumien kautta löysin itseni erityisestä majatalosta, erityisen ihmisen käsistä, koin sakra-hoidon. En ole koskaan aikaisemmin kokenut mitään vastaavaa, mutta hoidon jälkeen olen varma energiakenttien ja vyöhykkeiden olemassaolosta. Energiasta joka virtaa tai on virtaamatta sakrojemme lävitse. Jokin muuttui.
Kotona juoksuttaessani tuttuun tapaan hevosta, kokeilin ensin pysäyttää sen ajattelemalla rentoutuvani täysin samalla hengittäen syvään sisään ja ulos. Hevoseni reagoi yllättäen ja pysähtyi. Harjoittelimme pysähdyksiä ensin liinassa ja muutaman hyvän pysähdyksen jälkeen ilman liinaa. Kokeilin energiatason nostoa mielessäni ja kehossani, ajatus liikkeen voimistumisesta ja jälleen hevonen reagoi aikaisempaa pienemmin avuin, siirtyen raville ilman ääntä ja raipan liikettä. Liinasta siirryin jälleen irtojuoksutuksessa samaan harjoitukseen, otin ilman ääni tai eleapuja siirtymisiä ravista käyntiin ja raviin. Muutaman kuukauden jälkeen, lämmittelystä teemme siirtymisiä rauhalliseen raviin, reippaampaan raviin energian nostamisen ja laskun avulla ja tämän jälkeen energiapolun ollessa auki, ajatukseni pysähdyksestä saa aikaan välittömän reaktion ja hevonen pysähtyy paikoilleen, ravista.
On päiviä, jolloin olen kokenut, etten saa lainkaan yhteyttä hevoseeni - on kuin se ei kuulisi minua lainkaan. Toistan saman ajatuksin ja tietoisesti, mutta on kuin hevonen olisi yksin maneesissa, en saa itseäni läpi, en löydä energiapolkua sen luokse. Olen tehnyt omavaltaisen päätöksen, joka ei välttämättä ole oikea. Olen päätellyt, että noina muutamina kertoina sakrani ovat saattaneet olla tukossa, energia ei ole virranut vapaasti. Herkkä hevoseni kertoo missä mennään.
Opettaja katsoi minuun taannoin toisen kurssin edetessä ja sanoi: "Tiedäthän, että tuolla hevosella on herkkä mieli, huomioi se kaikessa mitä teet.". Näin varmasti on, en vain heti osanut aavistaa, että joudun ottamaan näinkin voimakkaasti mielini mukaan talkoisiin.
Jatkan kokeilujani, olen ymmälläni ja epäluuloinen. En anna sen häiritä, polku, jonka aloitin monia vuosia aikaisemmin on todistautunut arvokkaaksi, se on jo antanut paljon, en olisi koskaan uskonut oppivani ja laajentuvani ihmisenä hevoseni kautta näin paljon. Saada ymmärrystä lisää tietoisuudesta, ihmisen mielen, kehon ja energian maailmasta. Hymyilen, kun muistelen alkuperäistä syytä hevoseni nimelle "Tyyne". Nimi syntyi aluksi kaikesta muusta syystä kuin tyyneydestä, ehkä kaikki silloin kokemamme oli kaikkea muuta kuin tyyntä. Nyt katsoessani taakse ja avattuani jälleen uuden kerroksen jaetusta sipulista, ymmärrän lisää..
Tyyneys - James Allen
"Tuo ylivertainen luonteenominaisuus, jota kutsumme tyyneydeksi, on luonteenominaisuuksista kaikkein hienostunein. Itsen hallinta on vahvuutta, oikea ajattelu on mestaruutta, tyyneys on voimaa. Sanokaa sydämellenne: ole rauhassa!"
Alku ei ollut helppoa, törmäsimme molemmat sisällämme kukkiviin vanhoihin tunteisiin, kokemuksiin ja mielikuviin. Jokin minussa kuitenkin sanoi, että tämä on kuljettava ja koko käsi on katsottava.
Vuosien kuluessa olemme kuorineet toisiamme kuin sipulia, ylättyen, ihastuen ja ihmetellen. Nurmijärvellä kotitallin pihapiirissä saimme myös uusia ystäviä. Eräs näistä ystävistä saattoi meidät yhteen tietoisuutta, mielen ja kehon tasapainoa korostavan ratsastuksenopettajan kanssa. Päädyimme tuntiopetuksen lomasta myös muutamalle kurssille. Kurssi keskittyi juoksutukseen ja hevosen maastakäsittelyyn. Ensimmäisestä päivästä alkaen tajusin, miten lähellä itse ratsastusta ja ratsastuksen haasteita liinajuoksutus ja maastakäsittely hämmästyksekseni ovat, kaikki tapahtuu samoilla avuilla, mutta vain maasta käsin. Innostuin kokemastani ja palasin muutaman vuoden tauon jälkeen juoksutukseen ja ohjasajoon.
Erään kurssin aikana, ja monien sattumien kautta löysin itseni erityisestä majatalosta, erityisen ihmisen käsistä, koin sakra-hoidon. En ole koskaan aikaisemmin kokenut mitään vastaavaa, mutta hoidon jälkeen olen varma energiakenttien ja vyöhykkeiden olemassaolosta. Energiasta joka virtaa tai on virtaamatta sakrojemme lävitse. Jokin muuttui.
Kotona juoksuttaessani tuttuun tapaan hevosta, kokeilin ensin pysäyttää sen ajattelemalla rentoutuvani täysin samalla hengittäen syvään sisään ja ulos. Hevoseni reagoi yllättäen ja pysähtyi. Harjoittelimme pysähdyksiä ensin liinassa ja muutaman hyvän pysähdyksen jälkeen ilman liinaa. Kokeilin energiatason nostoa mielessäni ja kehossani, ajatus liikkeen voimistumisesta ja jälleen hevonen reagoi aikaisempaa pienemmin avuin, siirtyen raville ilman ääntä ja raipan liikettä. Liinasta siirryin jälleen irtojuoksutuksessa samaan harjoitukseen, otin ilman ääni tai eleapuja siirtymisiä ravista käyntiin ja raviin. Muutaman kuukauden jälkeen, lämmittelystä teemme siirtymisiä rauhalliseen raviin, reippaampaan raviin energian nostamisen ja laskun avulla ja tämän jälkeen energiapolun ollessa auki, ajatukseni pysähdyksestä saa aikaan välittömän reaktion ja hevonen pysähtyy paikoilleen, ravista.
On päiviä, jolloin olen kokenut, etten saa lainkaan yhteyttä hevoseeni - on kuin se ei kuulisi minua lainkaan. Toistan saman ajatuksin ja tietoisesti, mutta on kuin hevonen olisi yksin maneesissa, en saa itseäni läpi, en löydä energiapolkua sen luokse. Olen tehnyt omavaltaisen päätöksen, joka ei välttämättä ole oikea. Olen päätellyt, että noina muutamina kertoina sakrani ovat saattaneet olla tukossa, energia ei ole virranut vapaasti. Herkkä hevoseni kertoo missä mennään.
Opettaja katsoi minuun taannoin toisen kurssin edetessä ja sanoi: "Tiedäthän, että tuolla hevosella on herkkä mieli, huomioi se kaikessa mitä teet.". Näin varmasti on, en vain heti osanut aavistaa, että joudun ottamaan näinkin voimakkaasti mielini mukaan talkoisiin.
Jatkan kokeilujani, olen ymmälläni ja epäluuloinen. En anna sen häiritä, polku, jonka aloitin monia vuosia aikaisemmin on todistautunut arvokkaaksi, se on jo antanut paljon, en olisi koskaan uskonut oppivani ja laajentuvani ihmisenä hevoseni kautta näin paljon. Saada ymmärrystä lisää tietoisuudesta, ihmisen mielen, kehon ja energian maailmasta. Hymyilen, kun muistelen alkuperäistä syytä hevoseni nimelle "Tyyne". Nimi syntyi aluksi kaikesta muusta syystä kuin tyyneydestä, ehkä kaikki silloin kokemamme oli kaikkea muuta kuin tyyntä. Nyt katsoessani taakse ja avattuani jälleen uuden kerroksen jaetusta sipulista, ymmärrän lisää..
Tyyneys - James Allen
"Tuo ylivertainen luonteenominaisuus, jota kutsumme tyyneydeksi, on luonteenominaisuuksista kaikkein hienostunein. Itsen hallinta on vahvuutta, oikea ajattelu on mestaruutta, tyyneys on voimaa. Sanokaa sydämellenne: ole rauhassa!"
