Työnnän rattaat katokseen. Raikas ilma on avannut keuhkoni ja jalat ovat heränneet aamuun. Kurkistan vielä kerran rattaiden sisään. Pieni poika kuorsaa. Kädet pystyssä, kuin jo valmiina heräämään. Aamuyöstä satanut lumi alkaa sulaa. Jään kuuntelemaan sulamisen ääniä.
Palaan takaisin tunnelmalliseen iltaan. Jouluvaloin, kynttilöin ja ruokaryhmin täytettyyn maneesiin. Ilmassa tuoksuvat lämmin ja tuore jouluruoka, se höyryää pitopöydällä - viereisellä pöydällä toisen höyrypilven nostattaa lämmin omenamehu, lisämaustein.
Siinä seistä tönötän, pipo päässä. Toisella korvalla kuuntelen veden orkesteria, täyttä hiljaisuutta ja toisaalla mielessäni jatkan tuon muistikuvan katselua.
Parasta kaiken tuon tuoksujen ja tunnelman keskellä olivat ihmiset. Suurin osa joukosta nimittäin nautti täyttä vapautunutta oloa. Vaivaantumisia tuskin oli, ja jos oli, se johtui odottamattomista tilanteista - hymyilen.
Eräs keskustelu jäi mieleeni. Se jauhoi rehellisyyden nimeen. Sitä kuunnellessani, kuuntelin tarkasti sanoja, mutta samalla silmäni loistivat, koska tiesin jo kaukaa mitä suusta tulee. Miksi? Uskoin vakavasti siinä hetkessä tunteneeni puhujan. Oli mukavaa olla oikeassa. Oikean äärellä on hyvä olla, nimittäin hyvien arvojen ja elämän puhtaiden voimien ja lakien. Ovatpa lait ja voimat väliin myrskyjä, huonojakin päiviä, mutta kaikki se on pientä. Se on pientä sen rinnalla, että vastinparina saat mukaasi vapauden, ilmaa, happea, elämän voimista rikkaimmat ja hyvyyden, joka on - aitoa. Päivistä katoaa pippurin ja sirtuunan katkeruus, monimutkaiset lätinät, nurjan sauman takaa tulevat puheet ja hallinnan halu. Vapaus on ja syntyy yhdessä. Yksi asia on varmaa. Sitä ei kylvetä kaikkialla.
Keskustelumme jatkuivat naurussa, huudoin, kuiskauksin ja halauksin. Tuon illan viimeisimmistä halauksista jäivät mieleen kauniit silmät ja luja rutistus. Sanat - olen päättänyt pitää kiinni - sinusta, kaikesta tärkeästä, kaikista tärkeistä ihmisistä lähelläni, nyt.
Yhteisen hengen tuo jokainen mukanaan, yksilönä, yksin. Tuona iltana, tuossa paikassa paloi lämpimästi. Eläimet ympärillämme tunsivat kaiken ja vapaus sai ne jälleen voimaan, tuntemaan - hyvän virran.
Havahdun. Olen siirtynyt sisälle. Istun pöydän äärelle, nojaan käsiini. Koira puskee syliin. Viittoilen sen perääni ja kaadumme sohvalle.
Vain tyhjän mielen voi täyttää vaihteluilla
Selkeys ei ole tyhjyyttä, se ei ole kiinni tilassa.
Rauha ei löydy liikkeestä, se ei ole kiinni eleettömyydessä.
Kuuntelu ei tarkoita hiljaisuutta, se seuraa läsnäoloa.
Sokeus ei välttämättä ole pimeyttä, se voi syntyä myös mielen kuormasta.
Vapaus ei kiinnity tekoihin, se on virta jonka mukana uivat pois uskomukset, kiintymykset ja pelot.
Nöyryys ei ole ylpeyden vastakohta, se saapuu armon ja anteeksiannon kutsumana.
Asenne ei kanna kärsimysten yli, mutta se tekee matkasta erilaisen.
Kiintyminen ei kerro tunteista, se ei kulje vapaudessa, rakkaus kulkee.
Totuutta ei kuulu etsiä, totuus on, riisuudu ja näe se.
Pelko ei vie rohkeutta, se ratsastaa haluilla ja kiintymyksillä.
Inhimillisyys on hellittämistä, heräämistä eloon, se ei ole kiinni tunteissa ja kärsimyksessä.
- 26.9.2013
Palaan takaisin tunnelmalliseen iltaan. Jouluvaloin, kynttilöin ja ruokaryhmin täytettyyn maneesiin. Ilmassa tuoksuvat lämmin ja tuore jouluruoka, se höyryää pitopöydällä - viereisellä pöydällä toisen höyrypilven nostattaa lämmin omenamehu, lisämaustein.
Siinä seistä tönötän, pipo päässä. Toisella korvalla kuuntelen veden orkesteria, täyttä hiljaisuutta ja toisaalla mielessäni jatkan tuon muistikuvan katselua.
Parasta kaiken tuon tuoksujen ja tunnelman keskellä olivat ihmiset. Suurin osa joukosta nimittäin nautti täyttä vapautunutta oloa. Vaivaantumisia tuskin oli, ja jos oli, se johtui odottamattomista tilanteista - hymyilen.
Eräs keskustelu jäi mieleeni. Se jauhoi rehellisyyden nimeen. Sitä kuunnellessani, kuuntelin tarkasti sanoja, mutta samalla silmäni loistivat, koska tiesin jo kaukaa mitä suusta tulee. Miksi? Uskoin vakavasti siinä hetkessä tunteneeni puhujan. Oli mukavaa olla oikeassa. Oikean äärellä on hyvä olla, nimittäin hyvien arvojen ja elämän puhtaiden voimien ja lakien. Ovatpa lait ja voimat väliin myrskyjä, huonojakin päiviä, mutta kaikki se on pientä. Se on pientä sen rinnalla, että vastinparina saat mukaasi vapauden, ilmaa, happea, elämän voimista rikkaimmat ja hyvyyden, joka on - aitoa. Päivistä katoaa pippurin ja sirtuunan katkeruus, monimutkaiset lätinät, nurjan sauman takaa tulevat puheet ja hallinnan halu. Vapaus on ja syntyy yhdessä. Yksi asia on varmaa. Sitä ei kylvetä kaikkialla.
Keskustelumme jatkuivat naurussa, huudoin, kuiskauksin ja halauksin. Tuon illan viimeisimmistä halauksista jäivät mieleen kauniit silmät ja luja rutistus. Sanat - olen päättänyt pitää kiinni - sinusta, kaikesta tärkeästä, kaikista tärkeistä ihmisistä lähelläni, nyt.
Yhteisen hengen tuo jokainen mukanaan, yksilönä, yksin. Tuona iltana, tuossa paikassa paloi lämpimästi. Eläimet ympärillämme tunsivat kaiken ja vapaus sai ne jälleen voimaan, tuntemaan - hyvän virran.
Havahdun. Olen siirtynyt sisälle. Istun pöydän äärelle, nojaan käsiini. Koira puskee syliin. Viittoilen sen perääni ja kaadumme sohvalle.
Vain tyhjän mielen voi täyttää vaihteluilla
Selkeys ei ole tyhjyyttä, se ei ole kiinni tilassa.
Rauha ei löydy liikkeestä, se ei ole kiinni eleettömyydessä.
Kuuntelu ei tarkoita hiljaisuutta, se seuraa läsnäoloa.
Sokeus ei välttämättä ole pimeyttä, se voi syntyä myös mielen kuormasta.
Vapaus ei kiinnity tekoihin, se on virta jonka mukana uivat pois uskomukset, kiintymykset ja pelot.
Nöyryys ei ole ylpeyden vastakohta, se saapuu armon ja anteeksiannon kutsumana.
Asenne ei kanna kärsimysten yli, mutta se tekee matkasta erilaisen.
Kiintyminen ei kerro tunteista, se ei kulje vapaudessa, rakkaus kulkee.
Totuutta ei kuulu etsiä, totuus on, riisuudu ja näe se.
Pelko ei vie rohkeutta, se ratsastaa haluilla ja kiintymyksillä.
Inhimillisyys on hellittämistä, heräämistä eloon, se ei ole kiinni tunteissa ja kärsimyksessä.
- 26.9.2013
