lauantai 28. joulukuuta 2013

Odottamaton yllätys

Joulunpyhinä on aikaa seisahtua, palata telakalle ja lukita käsijarru. Se on mahtavaa.

Se tunne - hiljaisuus, ammennat siitä hetki hetkeltä jotakin uutta. Samoilet luonnossa päivittäin sinä valoisana hetkenä, joka tähän vuodenaikaan kestää - hetken. Telakoituneena humallutan itseni ja aistini näille pienille ihmeille ja hetkille. Tunnen ihoni alla muutoksen, aistien terävoitymisen ja kas kummaa muutamassa päivässä huomaat tuulen suuntien muutokset, peurat aamuisella pellolla, veden solinan, sen mukanaan kulkevan energian.

Istun eräänä aamuna isoäitini vierellä sohvalla. Kaikille telakoituminen ei tarkoita samaa, mietin. Joillekin se voi olla myös hetki purata lastia ja olotiloja sisältä ulos - muille, muiden syliin. Tässä tapauksessa se ei haittaa, vanhuus koetaan vain kerran ja kunkin kohdalla se ilmentää valintoja, kuljettua matkaa. Se kohdataan yksin, se ei ole eikä tule olemaan helppoa meistä kenellekään, mikäli sinne asti yltäämme.

Isoäiti puhuu taiteilijoista, määrittää ja kuvailee kuka, tai ketkä ovat taiteilijoita. Puheesta kuuluu läpi aikakaudet, eletyt 88 vuotta - vai onko näin? Niin tai näin, en malta olla hymyilemättä ja illalla kaivan pienestä kirjastostani erään idolini, ehkä juurikin suuren taiteilijan kriteerit täyttävän, opuksen. Tämä määritelmä häkellyttää, havahduttaa ja saa sieluni syttymään. Tästä nimenomaisesta määritelmästä sieluani viettelee sen ajattomuus, ikuisuuden havina, se on kaunis.

" Viime syksynä Thomas Nyqvist ripusti yhden uusista töistään Aman alakertaan, entiseen hiilikellariin. Öljymaalaus oli niin suuri, että se piti ensin keplotella rullalle käärittynä portaita alas ja kiinnittää siellä uudestaan kiilakehyksiinsä. Ripustusurakan jälkeen istahdimme lattialle katsomaan koko pienen huoneen täyttävää sinisävyistä maisemaa. Vaikutus oli tyrmäävä.

Thomas oli antanut työlleen nimeksi -Uponneena siniseen ilmaan-, mutta maalausta katsoessani ymmärsin että sen todellinen, salattu nimi oli Rajalla, koska juuri sitä se oli. Ensi silmäykseltä se näytti vain vähäeleiseltä maisemalta. Sitten, varoituksetta, maisema irtaantui kankaastaan, nielaisi huoneen, imaisi minut sisään outoon, suorastaan uhkaavaan todellisuuteen, omaan uniaikaansa. Mitä oli vajan nurkan takana? Keskittyen ja odottaen saatoin melkein nähdä sen noissa parissa siveltimen vedossa. Kuinka minun kävisi jos kaikista varoituksista huolimatta ylittäisin uhmakkaasti rajan, lähtisin kävelemään kohti noita rakennuksia?

Eräänä myöhempänä iltana istuin pitkään yksinäni kellarin lattialla, viiniä juoden ja ajattelin, niin lähellä maisemaa että jouduin kääntämään päätäni puolelta toiselle, katselemaan sitä samalla tavalla kuin maailmaa katsellaan. Satojen vuosien kuluttua tämä on jonkin museon seinällä. Ja joku matkustaa varta vasten sinne vain tämän nähdäkseen. Joku, ei välttämättä ihminen. Thomas oli luonut jotakin, mikä tulisi aina kelpaamaan osoitukseksi ihmisen arvosta kosmoksessa, minkä tahansa sivilisaation asteikolla punnittuna. Viisitoista miljardia vuotta ja nyt tämä. Maailmankaikkeus, pane paremmaksi jos pystyt.

Taiteessa kiteytyy ihmisen syvin ja ainutlaatuisin olemus, kyky hämmästyttää ja rikastuttaa maailmankaikkeutta. Mutta ei tarvitse osata maalata tai säveltää, tanssia balettia, esiintyä Ruisrockissa tai kirjoittaa Hamlet. Jokainen ihmiselämä, jokaisen ihmisen jokainen teko on ainutkertainen, koskaan toistumaton luomistapahtuma kosmoksessa. Viisitoista miljardia vuotta kehitystä ja juuri minä jatkan sitä, juuri nyt, juuri tällä teollani. Koko maailmankaikkeus katsoo minua, odottaa uteliaana seuraavaa tekoani, valmiina hämmästymään taas kerran.

Olemme osa maailmankaikkeutta joka jatkuvasti kasvaa yhä monimutkaiseksi, kauniimmaksi, hämmästyttävämmäksi, rikkaammaksi paikaksi - iloisemmaksi paikaksi, sillä mitä muuta ilo on kuin yllätystä odottamattomasta tapahtumasta? Mistä tulemme? Keitä olemme? Minne menemme? Minä en sitä tiedä, etkä sinäkään, vaikka kenties kuulutkin niihin jotka luulevat tietävänsä. Luominen jatkuu yhä. Elämämme ja tekomme ovat osa kehitystä, jonka lopputulosta emme pysty edes aavistelemaan, mutta jokainen meistä on korvaamattoman arvokas osa. Ollaan omenakemppejä, kosmoksen vähäisimpiä, jos maailman todellisuus niin sattuu olemaan; ollaan vain, siinä on kylliksi aihetta riemuun, enemmän kuin kylliksi.

Maailmankaikkeuden lahja minulle oli elämä; vastalahjani maailmankaikkeudelle on oma ainutlaatuinen elämäni.".

Esko Valtaoja - Kotona Maailmankaikkeudessa.

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Her heart beats with our own as one


Annie. You write beyond this time, now.

I came across with your words several years ago and you reminded me something I had forgot.  That evening you gave me a push towards a journey already started - maybe it was a journey for search something to remember, something that I spend years to forgetting.

Maat, No12 in the series Tuesday´s Torrent by Annie Q Syed. 





keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Tyyne - ystävyys - tyyneys

Vasta viimeisen vuoden aikana olen ymmärtänyt hevoseni lempinimen "Tyyne" todellisen merkityksen ja myös huvittuneena hymyillyt sen osuvuudesta, kantajaansa nähden. Tämä omalaatuinen ystäväni saapui luokseni muutosten kesänä, kuusi vuotta sitten.

Alku ei ollut helppoa, törmäsimme molemmat sisällämme kukkiviin vanhoihin tunteisiin, kokemuksiin ja mielikuviin. Jokin minussa kuitenkin sanoi, että tämä on kuljettava ja koko käsi on katsottava.

Vuosien kuluessa olemme kuorineet toisiamme kuin sipulia, ylättyen, ihastuen ja ihmetellen. Nurmijärvellä kotitallin pihapiirissä saimme myös uusia ystäviä. Eräs näistä ystävistä saattoi meidät yhteen tietoisuutta, mielen ja kehon tasapainoa korostavan ratsastuksenopettajan kanssa. Päädyimme tuntiopetuksen lomasta myös muutamalle kurssille. Kurssi keskittyi juoksutukseen ja hevosen maastakäsittelyyn. Ensimmäisestä päivästä alkaen tajusin, miten lähellä itse ratsastusta ja ratsastuksen haasteita liinajuoksutus ja maastakäsittely hämmästyksekseni ovat, kaikki tapahtuu samoilla avuilla, mutta vain maasta käsin. Innostuin kokemastani ja palasin muutaman vuoden tauon jälkeen juoksutukseen ja ohjasajoon.

Erään kurssin aikana, ja monien sattumien kautta löysin itseni erityisestä majatalosta, erityisen ihmisen käsistä, koin sakra-hoidon. En ole koskaan aikaisemmin kokenut mitään vastaavaa, mutta hoidon jälkeen olen varma energiakenttien ja vyöhykkeiden olemassaolosta. Energiasta joka virtaa tai on virtaamatta sakrojemme lävitse. Jokin muuttui.

Kotona juoksuttaessani tuttuun tapaan hevosta, kokeilin ensin pysäyttää sen ajattelemalla rentoutuvani täysin samalla hengittäen syvään sisään ja ulos. Hevoseni reagoi yllättäen ja pysähtyi. Harjoittelimme pysähdyksiä ensin liinassa ja muutaman hyvän pysähdyksen jälkeen ilman liinaa. Kokeilin energiatason nostoa mielessäni ja kehossani, ajatus liikkeen voimistumisesta ja jälleen hevonen reagoi aikaisempaa pienemmin avuin, siirtyen raville ilman ääntä ja raipan liikettä. Liinasta siirryin jälleen irtojuoksutuksessa samaan harjoitukseen, otin ilman ääni tai eleapuja siirtymisiä ravista käyntiin ja raviin. Muutaman kuukauden jälkeen, lämmittelystä teemme siirtymisiä rauhalliseen raviin, reippaampaan raviin energian nostamisen ja laskun avulla ja tämän jälkeen energiapolun ollessa auki, ajatukseni pysähdyksestä saa aikaan välittömän reaktion ja hevonen pysähtyy paikoilleen, ravista.

On päiviä, jolloin olen kokenut, etten saa lainkaan yhteyttä hevoseeni - on kuin se ei kuulisi minua lainkaan. Toistan saman ajatuksin ja tietoisesti, mutta on kuin hevonen olisi yksin maneesissa, en saa itseäni läpi, en löydä energiapolkua sen luokse. Olen tehnyt omavaltaisen päätöksen, joka ei välttämättä ole oikea. Olen päätellyt, että noina muutamina kertoina sakrani ovat saattaneet olla tukossa, energia ei ole virranut vapaasti. Herkkä hevoseni kertoo missä mennään.

Opettaja katsoi minuun taannoin toisen kurssin edetessä ja sanoi: "Tiedäthän, että tuolla hevosella on herkkä mieli, huomioi se kaikessa mitä teet.". Näin varmasti on, en vain heti osanut aavistaa, että joudun ottamaan näinkin voimakkaasti mielini mukaan talkoisiin.

Jatkan kokeilujani, olen ymmälläni ja epäluuloinen. En anna sen häiritä, polku, jonka aloitin monia vuosia aikaisemmin on todistautunut arvokkaaksi, se on jo antanut paljon, en olisi koskaan uskonut oppivani ja laajentuvani ihmisenä hevoseni kautta näin paljon. Saada ymmärrystä lisää tietoisuudesta, ihmisen mielen, kehon ja energian maailmasta. Hymyilen, kun muistelen alkuperäistä syytä hevoseni nimelle "Tyyne". Nimi syntyi aluksi kaikesta muusta syystä kuin tyyneydestä, ehkä kaikki silloin kokemamme oli kaikkea muuta kuin tyyntä. Nyt katsoessani taakse ja avattuani jälleen uuden kerroksen jaetusta sipulista, ymmärrän lisää..

Tyyneys - James Allen

"Tuo ylivertainen luonteenominaisuus, jota kutsumme tyyneydeksi, on luonteenominaisuuksista kaikkein hienostunein. Itsen hallinta on vahvuutta, oikea ajattelu on mestaruutta, tyyneys on voimaa. Sanokaa sydämellenne: ole rauhassa!"




torstai 26. syyskuuta 2013

Vain tyhjän mielen voi täyttää vaihteluilla

Selkeys ei ole tyhjyyttä, se ei ole kiinni tilassa.
Rauha ei löydy liikkeestä, se ei ole kiinni eleettömyydessä.

Kuuntelu ei tarkoita hiljaisuutta, se seuraa läsnäoloa.
Sokeus ei välttämättä ole pimeyttä, se voi syntyä myös mielen kuormasta.

Vapaus ei kiinnity tekoihin, se on virta jonka mukana uivat pois uskomukset, kiintymykset ja pelot.

Nöyryys ei ole ylpeyden vastakohta, se saapuu armon ja anteeksiannon kutsumana.

Asenne ei kanna kärsimysten yli, mutta se tekee matkasta erilaisen.
Kiintyminen ei kerro tunteista, se ei kulje vapaudessa, rakkaus kulkee.

Totuutta ei kuulu etsiä, totuus on, riisuudu ja näe se.
Pelko ei vie rohkeutta, se ratsastaa haluilla ja kiintymyksillä.

Inhimillisyys on hellittämistä, heräämistä eloon, se ei ole kiinni tunteissa ja kärsimyksessä.


keskiviikko 21. elokuuta 2013

Timantit ovat ikuisia

Tarina kertoo intialaisesta miehestä, joka muuttaa pois kotikylästään ja kohtaa sannyasin. Sannyasi on vaeltava kerjäläinen. Hän on ihminen, joka valaistumisen saavutettuaan ymmärtää, että koko maailma on hänen kotinsa ja taivas kattonsa.

Kyläläinen siis kohtaa vaeltavan sannyasin ja huudahtaa: "En voi uskoa tätä." Sannyasi kysyy: "Mitä sinä et voi uskoa?"

Kyläläinen vastaa: " Näin sinusta unta viime yönä. Unessa Herramme Vishnu sanoi minulle, että huomisaamuna lähden kylästä noin kello yksitoista ja kohtaan vaeltavan sannyasin. Ja siinä sinä olet."

"Mitä muuta Herramme Vishnu sanoi sinulle?" sannyasi kysyy. Mies kertoo näin: "Hän sanoi: Jos sannyasi antaa sinulle jalokiven, joka hänellä on mukanaan, sinusta tulee maailman rikkain mies. Antaisitko minulle sen kiven?"

Ja sannyasi sanoo:" Hetkinen vain." Hän kaivelee pientä reppuaan. "Onkohan tämä se kivi, josta puhut?", hän kysyy. Mies ei ole uskoa silmiään se on  timantti - maailman suurin timantti. Hän pitelee timanttia käsissään ja kysyy: " Saanko minä tämän?"

Sannyasi vastaa:"totta kai. Löysin sen metsästä. Saat sen mielihyvin." Hän jatkaa matkaansa ja istuutuu kylän reunamilla olevan puun alle. Mies ottaa timantin ja on suunnattoman iloinen.

Miehellä on timantti. Hän ei menekään kotiin vaan istuutuu puun alle. Siinä hän istuu koko päivän ajatuksiinsa uppoutuneena. Illan saavuttua hän menee sen puun luo, jonka alla sannyasi istuu, palauttaa timantin ja sanoo: "Voisitko tehdä minulle palveluksen?" "Minkä?" Sannyasi kysyy.

"Voisitko antaa minulle ne rikkaudet, joiden ansiosta voit luopua timantista niin helposti?" 

maanantai 20. toukokuuta 2013

Soul desire

I love the eye that can both feel and see. I love to listen and hear a person who is passionate and leaves trails of beauty behind. I love to stand next to someone who can stand in the middle of storm and see the coming sunlight.

Annie, you are one of those.

Annie Q Syed - Mama says:
"I know too many people who are passionate about art or writing or photography or yoga or coaching or “this” or “so much” yet have no desire to really continue learning more about “it” unless someone can watch them learn. Most learning happens when no one is watching. Sometimes evolution is a big bang and other times a microscopic shift in perception."

Read more: http://aqs.donebyexperts.com/2012/10/17/photo-by-mama/


maanantai 8. huhtikuuta 2013

Tommyn silmin


Vain Yksi

On vain yksi meri
mutta tuhat venettä
On tuhat aaltoa
mutta vain yksi tuuli
joka ne nostattaa
On vain yksi kaipaus
ja tuhat kurkottavaa kättä

Veren sokeri, 2008

Onni

Lennä, lennä
hetken tulinen lintu
Tee pesä pilvien väliin
Sitä se onni on
ettei hetkeen katso taakseen
eikä eteen

Veren sokeri, 2008

Road map

Jotka tulevat suorinta tietä,
saapuvat tyhjin taskuin.
Jotka ovat koluneet kaikki polut,
tulevat säihkyvin silmin,
polvet ruvella,
outoja hedelmiä hauraassa säkissään
Niin se ystäväni on, niin se on,
että eksymättä
et löydä perille

Veren sokeri, 2008

Oikeassa asennossa

Oikeassa asennossa jos saat
matkata maan päällä,

et kyyryssä, kumarassa, katse sumeana
kuin kauan seissyt vesi,
et kopeana, kannukset
syvällä kyljissä
tielle sattuvista piittaamatta,
vaan niin että jokainen ruumiin jäsen,

niin että jokainen ruumiin jäsen
tuntee olevansa jäsen,
eikä muuta halua

oikeassa asennossa jos saat
matkata maan päällä,

syli sylin sisässä, sisäkkäin
kuin kerrostuneet kukinnot,
kuin vuosirenkaat, kuin salmen
suulla kohtaavat vedet, jotka sulautuvat
kuin samansukuiset himot

Oikeassa asennossa jos saat
matkata maan päällä
älä enempää pyydä

Veren sokeri, 2008

Sääntö

Ihmisen
anna mennä,
miehen, naisen, lapsen,
vapautta janoavan
Avaa ovet ja ikkunat,
sillä ketään ei voi käskeä

Vain yhdestä
pidä kiinni
äläkä ikinä päästä
Vain sielustasi
pidä
kaksin käsin kiinni

Veren sokeri, 2008

Minä katson

Katson puuta
Katson kalliota
Katson meren aaltoja.
Koko päivän minä katson.
Mitä enemmän minä katson
kesän vihreää puuta,
halkeilevaa kalliota,
meren huokaavaa aaltoa,
sitä enemmän ne ovat
puu, kallio, aalto.
Ja sitä enemmän
ne ovat

Kipeästi keinuu keinumme, 1979


- Tommy Tabermanin runoja, Veren sokeri, 2008, Kipeästi keinuu keinumme, 1979.

sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Miracle - no, just meeting your dream















Sometimes you don’t need words.
Only one look into some one’s eyes is enough.
Sometimes what is left unsaid is what counts.

Yesterday comes along beside me.
Tomorrow makes promises to me.

Love to carry yesterday, because it was one small piece of a dream. I love tomorrow, because it holds something worth of fighting for.

Nobody plays this life with marked cards,
sometimes we win and sometimes we lose.
Sometimes we receive, we are blessed.

Life takes, hits us - we fall.
How difficult it is to realize?

Do not expect anything in return;
do not expect your efforts to be appreciated,
your genius to be discovered, and your love to be understood.

Stop watching the same theater, movie, and scene,
over and over again, the one that shows how much you suffered.
That is only poisoning you, nothing else it is here to give you.

Nothing is more dangerous than not accepting love as it is, free.
It is dangerous to live what if, when ever.
Work that is promised but there is no starting date and
decisions that are always put off waiting for the “ideal moment.”

Miracle and blessing is to have someone beside you,
just looking into your eyes asking:
Do you want to make your dreams come true?
Tell me your dreams, what you ache for?

It is matter to grow and to hear, to grow and to see.

When you and your heart say yes and a friendship is born - miracles do happen and dreams find their way to come true.