Jos jäisi vain sana

Harvoja ovat ne illat, liian harvoja ovat ne hetket joiden läpi kulkiessasi tunnet jokaisen sekunnin, jokaisen hengenvedon - elämän kaatamaa näkymätöntä kultaa. Näistä hetkistä en toivo astuvani syrjään.

Kahlil Gibran, vietit näitä hetkiä lukuisia. Eheytesi on järkkymätöntä.

Kahlil Gibran - Merta ja hiekkaa (Sand and Foam) 1926

Herätessään ihmiset sanovat minulle,
"Sinä ja sinussa oleva elämä olette vain hiekanyvänen äärettömän meren rannalla."
Ja unessani minä vastaan heille,
"Minä olen se ääretön meri, ja kaikki maailmat ovat vain hiekanjyväsiä rannallani."

Jumalan ensimmäinen ajatus oli enkeli.
Jumalan ensimmäinen sana oli ihminen.

Anna minulle hiljaisuus, niin minä uhmaan yötä.

Muistaminen on eräänlaista kohtaamista.

Unohtaminen on eräänlaista vapautta.

Minä en tunne ehdotonta totuutta. Mutta olen nöyrä tietämättömyyteni edessä ja siinä on minun kunniani ja palkintoni.

Toisen ihmisen todellisuus ei ole siinä mitä hän paljastaa sinulle, vaan siinä mitä hän ei voi paljastaa sinulle. Sentähden, jos tahdot ymmärtää häntä, kuuntele pikemminkin sitä mitä hän jättää sanomatta kuin sitä mitä hän sanoo.

Kun kaksi naista puhuu he eivät sano mitään. Kun yksi nainen puhuu hän paljastaa koko elämän.

Jos talvi sanoisi, "Kevät on sydämessäni" kuka uskoisikaan sitä.

Tarvitaan kaksi totuuden löytämiseen: toinen sen ilmaisemiseen ja toinen sen ymmärtämiseen.

Vaikka sanojemme aallokko on ikuisesti yllämme, sisimpämme on silti ikuisesti äänetön.

Moni oppi on ikkunaruudun kaltainen. Me näemme totuuden sen läpi, mutta se erottaa meidät totuudesta.

Jos puu kirjoittaisi elämänkertansa, se ei juurikaan eroaisi jonkin rodun historiasta.

Saavuttaessasi elämän sydämen löydät kauneutta kaikkialta, jopa silmistä, jotka ovat sokeita kauneudelle.

Halutessasi omistaa et saa vaatia.

Miehet jotka eivät anna naisille anteeksi heidän pieniä vikojaan, eivät koskaan voi nauttia heidän suurista hyveistään.

Näet vain varjosi, kun käännät selkäsi auringolle.

Jos sydämesi on tulivuori, kuinka voit odottaa kaikkien kukkivan kädessäsi?

Vain idiootti ja nero rikkovat ihmisten lakeja; ja he ovat lähempänä Jumalan sydäntä.

Miten typerä onkaan se, joka peittää silmiensä vihan huultensa hymyllä.

Outoa, että säälit hidasjalkaista etkä hidasälyistä. Ja sokeaa enemmän kuin ahdassydämistä.

Elämä on kulkue. Hidasliikkeiselle se on liian nopea ja hän astuu syrjään. Ja nopealiikkeiselle se on liian hidas ja hänkin astuu syrjään.

Viha on kuollutta. Kuka teistä haluaisi olla hauta?

Jos joku nauraa sinulle, voit sääliä häntä; mutta jos sinä naurat hänelle, et voi koskaan antaa itsellesi anteeksi. Jos joku vahingoittaa sinua, voit unohtaa sen; mutta jos itse vahingoitat jotakuta, tulet aina muistamaan sen. Totuudessa on toinen henkilö sinä herkimmilläsi - mutta toisessa ruumiissa.

Syvä ja korkea menevät syvyyteen tai korkeuteen suoraa tietä; vain avara voi liikkua ympyröissä.

Ihmisen mielikuvituksen ja tietojen välisen kuilun voi ylittää vain hänen kaipauksensa.

Jos olisin täyttänyt itseni kaikella sillä mitä sinä tiedät, mitä tilaa minulla olisi kaikelle sille mitä sinä et tiedä?

Ehkäpä meren määrittely simpukasta on helmi. Ehkäpä ajan määrittely hiilestä on timantti.

Maine on valossa olevan intohimon varjo. Juuri on kukka, joka halveksii mainetta.

Matkustaja ja purjehtija minä olen, ja joka päivä löydän uuden seudun sielustani.
 

Lukkoja ja teitä

Olen viimeisten vuosien aikana saanut todistaa kuinka elämän virta ja langat kutovat sydämien sykkeiden mukaan. Kuinka kuulen hiljaa lukkojen napsahtavan, mitä vähemmän teen, sen enemmän ne napsuvat, mitä vähemmän yritän, sitä enemmän ne antavat, takaisin.

Viimeisin lukon ääni kuului muutamia viikkoja takaperin, olin maneesissa, tuo napsahdus kuului hevosestani.

Sattumien ja onnellisten kohtaamisten kautta sain oppia maastakäsittelystä ja juoksutuksesta muutamilta hyvinkin erityisiltä persoonilta kahden aikaisemman kesän verran. Nyt elämä ohjaa minua käyttämään näitä taitoja, lonkkien ja nivelten löystyessä, pieni karhunpentu masussani.

Keskityimme hevoseni kanssa liinassa, hiljennyimme käynnin tahtiin ja sivuohjien auttamana selän liikkuvuuteen ja muotoon. Ei mihinkään kiire, haimme symmetriaa ympyrällä, oman itseni maadoitus ja rintakehällä lavan taivutus. Takana saattaa usein olla monien erilaisten kertojen työstö, mutta se kerta, niiden kaikkien erilaisilta tuntuvien kertojen jälkeen, se kun tunnet siirtyväsi uuteen tilaan, askeleen eteen on hieno tunne.Tajusin tuon hetken sisällön, tajusin jotakin, mitä on mielen työ, mielen työstäminen - jotakin karisee pois minun ja hevoseni yltä.

Liikkeet, työ ja harjoitukset eivät vieneet lainkaan voimia entiseen tapaan, vaan ne avasivat jotakin vanhaa, istuttivat tilalle uutta. Suorite väsyttää, suoritukseen asennoitunut mieli ja tila väsyttää, mielen paine väsyttää, nyt heti ja pitää väsyttää, se tuo stressin ja pingoituksen kehoon - mutta rauha ja levollisuus samaa harjoitetta tehdessä eivät. Mielen tottuneet reitit on vain saatava uusille urille, pois totutusta ja vanhasta, olemme aloittaneet kenties jonkinlaisen riisuutumisen - odottaen jo hetkeä kun saamme olla alasti.

Kiitos oppimestareille kotitallilla ja Tammisaaren lehmustojen alla. Matka jatkuu..
Gareth Danlop - how far this road goes

 

Sanomatta ymmärräthän..

Ethän rakastu maineeseen ja huomioon,
rakastuthan sielusi pitimiin, sieluasi seuraten,
leikkien ja nauraen.

Ethän lähde seuraamaan muiden haluja ja toiveita,
ruokkimaan sillä muun maailman lähtökohtia,
sillä kuulethan oman äänesi, sydämesi on puhdas.

Ethän sokeudu tämän maailman hallinnan verkkoihin,
pidäthän katseesi kirkkaana ja avoinna, kannathan mukana aitouden.

Ethän lähde vallan perään, anna sen ja hallinnan halun murtaa rakkauttasi, sillä elämän pituisella matkalla on tärkeämpää olla rakastava kuin oikeassa.

Ethän erehdy varkaaksi, syöden muiden tilaa ja elämänlankoja, sillä näethän vain oman itsesi, omat virheesi ja rajattomat mahdollisuutesi.

Ymmärräthän silloin elämän ihmeen ja aidon Rakkauden kanssasi kulkevia kohtaan.