Olen viimeisten vuosien aikana saanut todistaa kuinka elämän virta ja langat kutovat sydämien sykkeiden mukaan. Kuinka kuulen hiljaa lukkojen napsahtavan, mitä vähemmän teen, sen enemmän ne napsuvat, mitä vähemmän yritän, sitä enemmän ne antavat, takaisin.
Viimeisin lukon ääni kuului muutamia viikkoja takaperin, olin maneesissa, tuo napsahdus kuului hevosestani.
Sattumien ja onnellisten kohtaamisten kautta sain oppia maastakäsittelystä ja juoksutuksesta muutamilta hyvinkin erityisiltä persoonilta kahden aikaisemman kesän verran. Nyt elämä ohjaa minua käyttämään näitä taitoja, lonkkien ja nivelten löystyessä, pieni karhunpentu masussani.
Keskityimme hevoseni kanssa liinassa, hiljennyimme käynnin tahtiin ja sivuohjien auttamana selän liikkuvuuteen ja muotoon. Ei mihinkään kiire, haimme symmetriaa ympyrällä, oman itseni maadoitus ja rintakehällä lavan taivutus. Takana saattaa usein olla monien erilaisten kertojen työstö, mutta se kerta, niiden kaikkien erilaisilta tuntuvien kertojen jälkeen, se kun tunnet siirtyväsi uuteen tilaan, askeleen eteen on hieno tunne.Tajusin tuon hetken sisällön, tajusin jotakin, mitä on mielen työ, mielen työstäminen - jotakin karisee pois minun ja hevoseni yltä.
Liikkeet, työ ja harjoitukset eivät vieneet lainkaan voimia entiseen tapaan, vaan ne avasivat jotakin vanhaa, istuttivat tilalle uutta. Suorite väsyttää, suoritukseen asennoitunut mieli ja tila väsyttää, mielen paine väsyttää, nyt heti ja pitää väsyttää, se tuo stressin ja pingoituksen kehoon - mutta rauha ja levollisuus samaa harjoitetta tehdessä eivät. Mielen tottuneet reitit on vain saatava uusille urille, pois totutusta ja vanhasta, olemme aloittaneet kenties jonkinlaisen riisuutumisen - odottaen jo hetkeä kun saamme olla alasti.
Kiitos oppimestareille kotitallilla ja Tammisaaren lehmustojen alla. Matka jatkuu..
Gareth Danlop - how far this road goes
Viimeisin lukon ääni kuului muutamia viikkoja takaperin, olin maneesissa, tuo napsahdus kuului hevosestani.
Sattumien ja onnellisten kohtaamisten kautta sain oppia maastakäsittelystä ja juoksutuksesta muutamilta hyvinkin erityisiltä persoonilta kahden aikaisemman kesän verran. Nyt elämä ohjaa minua käyttämään näitä taitoja, lonkkien ja nivelten löystyessä, pieni karhunpentu masussani.
Keskityimme hevoseni kanssa liinassa, hiljennyimme käynnin tahtiin ja sivuohjien auttamana selän liikkuvuuteen ja muotoon. Ei mihinkään kiire, haimme symmetriaa ympyrällä, oman itseni maadoitus ja rintakehällä lavan taivutus. Takana saattaa usein olla monien erilaisten kertojen työstö, mutta se kerta, niiden kaikkien erilaisilta tuntuvien kertojen jälkeen, se kun tunnet siirtyväsi uuteen tilaan, askeleen eteen on hieno tunne.Tajusin tuon hetken sisällön, tajusin jotakin, mitä on mielen työ, mielen työstäminen - jotakin karisee pois minun ja hevoseni yltä.
Liikkeet, työ ja harjoitukset eivät vieneet lainkaan voimia entiseen tapaan, vaan ne avasivat jotakin vanhaa, istuttivat tilalle uutta. Suorite väsyttää, suoritukseen asennoitunut mieli ja tila väsyttää, mielen paine väsyttää, nyt heti ja pitää väsyttää, se tuo stressin ja pingoituksen kehoon - mutta rauha ja levollisuus samaa harjoitetta tehdessä eivät. Mielen tottuneet reitit on vain saatava uusille urille, pois totutusta ja vanhasta, olemme aloittaneet kenties jonkinlaisen riisuutumisen - odottaen jo hetkeä kun saamme olla alasti.
Kiitos oppimestareille kotitallilla ja Tammisaaren lehmustojen alla. Matka jatkuu..
Gareth Danlop - how far this road goes
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti