perjantai 19. tammikuuta 2018

Katsotko tähtiin?

Synnymme, palamme ja sammumme kuin tähdenlento öisellä taivaalla.
Olemme ohikiitävä välähdys, kaunis valonkajo, kaarre halki pimeyden.
Egomme huutaa ikuisen elämän perään, kun elämän todellinen kauneus nojaa hetkeen,häviävän pieneen, mutta ainutkertaiseen osaamme maailmankaikkeudessa ja ikuisuudessa.

Sillä miten katsomme tähdenlentoa on suuri merkitys.

Meidän ja etenkin lapsiemme tulee nähdä lyhyenkin kiidon kauneus.
Emme saa antaa itsemme, mutta etenkään lapsemme jäädä kiinni aikaan.
Emme saa antaa heidän vajota murehtimaan pudotusta, lennon lyhyttä matkaa. Sillä on suuri merkitys, kuuletko taivaalla itkua vai naurua – se ei ole leikin asia.

Aikuisten on pidettävä huolta tästä.
Avata jokaisen hetken lumo ja säilyttää tuon lumon katsomisen taito lapsissamme.

Kun katsotte yhdessä öiselle tähtitaivaalle, tai kun lapsesi sinun jälkeesi tekee näin - hän ei murehdi lyhyttä matkaa, koe ahdistusta jokaisen kaarteen lopusta. Hän kuulee naurun, ilon ja tuntee tuon hetken loisteen ja palon voiman.

Aikuisten on pidettävä huolta tästä.

Tämä tieto yksin riittää muuttamaan maailman.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti