Olet siinä, olet hiljaa.Kosketat ja varovasti siirrät hiuksiani korvan taa.
Tämä hetki, se jäi ikuisuuteen, on aina meidän.
Et tiennyt mitä teit, autoit pahimman yli.
Kuljin kuilun ylitse, kapeaa siltaa pitkin.
Käteni kädessäsi ohjasit ja huomaamatta olimme toisella rannalla.
Uusi ranta ja sen hiekka tuntuvat hyvältä.
Katson hetken taakseni, sitten istun alas, annan tuulen kuiskailla. En kiirehdi eteenpäin, oikealla hetkellä nousen, miten kevyt on askel, tuntuu hyvältä, uusi mahdollisuus, kulkematon tie.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti