Mietin molempia kumppanuksia - alkua ja loppua. Tarina päättyy, matka kuljetaan perille, elämme ja kuolemme. Miksi usein alku koetaan voimakkaasti postiivisena, pieni silmu, kukan nuppu, lapsi tai auringonvalosta nauttiva perhosentoukka ovat lupauksia. Kaikki edessä, kaikki mahdollista ja kaikki puhdasta. Kuka tai ketkä ovat määritelleet puhtauden, antaneet alulle mahdin olla aina ensin ja seisoa korkeimmalla korokkeella.
Sain rakkaalta ystävältäni merkkipäivänä erityisen lahjan. Olemme kulkeneet liki 15 vuotta yhdessä ja ilman häntä, no, mikään ei olisi niin kuin se on. Miten pitkä ja syvä ystävyytemme ja aina yhä kiehtovammaksi muotoutuva suhteemme antaa ja alkaa joka päivä uudelleen. Ystävyydellämme on ollut alku, mutta juuri meidän alkumme ei ole varastanut kaikkea loistetta, yhteinen matkamme ja jatkuva tarinamme on muodostunut lahjaksi, aarteeksi. Alku ei varastanut valokiilaa eikä loppu tule tekemään muuta kuin sille annetun tehtävän. Matkamme yhdessä tulee olemaan aallonharja, jäävuoren huippu ja pohja, kuin varkain saamme koko kauneuden käsiimme vain olemalla - yhdessä mutta erikseen.
Sain rakkaalta ystävältäni merkkipäivänä erityisen lahjan. Olemme kulkeneet liki 15 vuotta yhdessä ja ilman häntä, no, mikään ei olisi niin kuin se on. Miten pitkä ja syvä ystävyytemme ja aina yhä kiehtovammaksi muotoutuva suhteemme antaa ja alkaa joka päivä uudelleen. Ystävyydellämme on ollut alku, mutta juuri meidän alkumme ei ole varastanut kaikkea loistetta, yhteinen matkamme ja jatkuva tarinamme on muodostunut lahjaksi, aarteeksi. Alku ei varastanut valokiilaa eikä loppu tule tekemään muuta kuin sille annetun tehtävän. Matkamme yhdessä tulee olemaan aallonharja, jäävuoren huippu ja pohja, kuin varkain saamme koko kauneuden käsiimme vain olemalla - yhdessä mutta erikseen.
Sain ystävältäni lahjaksi tyhjän paperin, öljyväritaulun ja piirrustusvälineet. Mahdollisuus aloittaa ja maalata kuva juuri sellaiseksi kuin haluan, tahdon. Vaikka viivat kulkevatkin eri väreillä tai ne haarautuvat, voin aina jatkaa sitä toisin. Kun katson tyhjää taulukangasta tiedän, sen aika ei ole nyt mutta jännästi tunnen missä sen tulen maalaamaan - kuva ei ole vielä valmis.
Muistan erään maalauksen jota taiteilija oli maalanut kaikkiaan kolme vuotta. Valmis maalaus oli esillä kerran pienessä näyttelyssä. Nuori pariskunta tahtoi ostaa sen ja taiteilija tunsi suurta haikeutta luopuessaan siitä. Hän halusi ehdottomasti tietää minne se päätyisi ja toivoi saavansa käydä sitä katsomassa. Maalaus ei ollut pelkkä maalaus, se kertoi taiteilijan eri aikoina läpikäymistä tunteista ja ajatuksista, siihen oli piirtynyt koko hänen elämänsä tuona aikakautena. Alku ja loppu.
Muistan erään maalauksen jota taiteilija oli maalanut kaikkiaan kolme vuotta. Valmis maalaus oli esillä kerran pienessä näyttelyssä. Nuori pariskunta tahtoi ostaa sen ja taiteilija tunsi suurta haikeutta luopuessaan siitä. Hän halusi ehdottomasti tietää minne se päätyisi ja toivoi saavansa käydä sitä katsomassa. Maalaus ei ollut pelkkä maalaus, se kertoi taiteilijan eri aikoina läpikäymistä tunteista ja ajatuksista, siihen oli piirtynyt koko hänen elämänsä tuona aikakautena. Alku ja loppu.
Joskus loppu ottaa oman tähteyden. Se tekee alun ja tarinan merkitykselliseksi ja nostaa koko kuljetun matkan, tarinan uudelle tasolle. Lopulla on kuitenkin aina se yhtä likainen tehtävä, tulla esiin ja sulkea esirippu.
Miksi - jotta jossakin, jotenkin voi syntyä uusi kaunis tarina uudelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti