Kuulin tarinan, joka meni jokseenkin seuraavanlaisesti:
Olipa kerran mies, joka keksi tulen sytyttämisen taidon. Hän otti tulentekovälineensä ja lähti erään heimon luo pohjoiseen, jossa oli purevan kylmä. Hän opetti ihmisiä sytyttämään tulen. Asia kiinnosti näitä kovasti. Hän näytti heille, mihin tulta voitiin käyttää – he voisivat keittää ruokansa, pitää itsensä lämpiminä jne.
Ihmiset olivat syvästi kiitollisia, mutta ennen kuin he ehtivät ilmaista sen miehelle, tämä katosi. Hän ei välittänyt heidän tunnustuksistaan ja kiitollisuudestaan, vaan välitti heidän hyvinvoinnistaan.
Hän meni toisen heimon luo ja alkoi taas esitellä heille arvokasta keksintöään. Myös nämä ihmiset kiinnostuivat tulesta – heidän pappiensa mielenrauhan kannalta hiukan liikaakin. Papit alkoivat huomata miehen vetävän joukkoja puoleensa samalla kun heidän oma suosionsa väheni. Niin he päättivät hankkiutua hänestä eroon.
He myrkyttivät miehen, ristiinnaulitsivat hänet, päästivät hänet päiviltä. Mutta nyt he pelkäsivät, että kansa saattaisi kääntyä heitä vastaan. Ja he olivat hyvin viisaita, peräti ovelia. Tiedättekö mitä he tekivät? He antoivat tehdä miehestä muotokuvan, jonka sijoittivat temppelin pääalttarille. Tulentekovälineet sijoitettiin muotokuvan eteen ja ihmisiä opetettiin kunnioittamaan kuvaa ja tulentekovälineitä, mitä he sitten tekivät velvollisuudentuntoisesti vuosisatojen ajan. Kunnioitus ja palvonta jatkuivat, mutta tuli puuttui.
Tää on niin totta! Ja tätä tapahtuu ympäristössämme NIIN paljon..
VastaaPoista