Eräänä päivänä vain tulivat metsurit ja justeeri ja sen elämä puuna oli ohi. Mutta sitä tarvittiin vielä lautana ja se naulattiin pystyyn ladon päätyyn. Siinä se suojasi kuivuvia heiniä toiset sata vuotta, harmaantui pinnaltaan mutta sisältä koveni heleäksi hongaksi..
Kun latoakaan ei enää tarvittu, se oli joutua polttopuuksi, mutta eräs puunveistäjä löysi sille vielä käyttöä ja tässä se nyt riippuu tuvan seinällä ja jos hyvin käy, sen tarina jatkuu vielä seuraavat sata vuotta.
Kosti Hakanen - Puu elää taas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti