Huomaan odottavani kesää. En niinkään lämpöä tai hyviä "rantakelejä". Uneksin aamuista joissa saan herätä syvästä unesta linnunlauluun. Muistelen erityisesti aamuja pienessä mökissä jossa asuin muutaman viikon viime kesänä. Mökki oli karu mutta jollakin tapaa se oli kodikas, siellä asui hyvä henki. Heräät aamulla, tukka sekaisin, silmät vielä unihiekassa, puet päällesi pehmeät pellavahousut ja lähdet aamiaiselle maataloon. Ehkä menetkin ensin kävelylle rantaan, käyt uimassa tai kävelet suoraan hevosesi luo haistelemaan sitä, katsomaan sen unisia ja uuteen aamuun heränneitä silmiä. Haistelet jouhia, turpaa, tuoreen kahvin tuoksua, kukkia, puita…
Huomaan odottavani kesää. Uneksin ilta-auringosta, nuotion hajusta ja muurinpohjaletuista. Uneksin tytöstä juoksemassa saunalta, huutaen täti tule jo, sun makkara palaa. Uneksin erityisesti hampaiden pesusta ulkona. Siinä vain on jokin juju saada pestä ne ulkona, seistä mökin nurkalla tai istua kivellä luita hankaamassa.
Erään rakkaan ystäväni mökissä on jotakin suurta taikaa. En ihmettele sitä yhtään, pelkkä pariskunnan läsnäolo riittää tekemään paikasta kuin paikasta hyvän ja mieluisan. Seura jossa vain ajaudut rennoksi ja huomaat leijuvasi. Uneksin aina toisinaan näystä jonka koin siellä. Herään tulen ääneen tuvan puolelta, hiivin ulos vain pikkuhousuissa ja kumisaappaissa, näen ystävän tiskaamassa, yöpaidassa kivellä ihanan puun katveessa. Nurmikko ja heinät aamukasteessa, tuntuu samassa siltä ettet voisi olla enää onnellisempi.
Uneksin kotipelloista. Sinne pyörällä, lenkille, kävellen. Ei kiirettä, askeleet hiekkatiellä, katse on kauniissa nyppylässä jonne istumaan tai korsien väliin makaamaan. Katsot pilviä taivaalla tai lopetat hengityksen hetkeksi ja tarkennat aistisi kuuntelemaan uskomatonta kuhinaa aivan korvasi tasolla. Koko pelto ja maan pinta kuhisee eloa ja sinä makaat sen keskellä.
Kesäillan tanssi - perinteikäs tapa joka tuntuu siirtyvän veressä..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti