Odotellessani rakasta ystävää kuljin eilen kaupungin läpi, käyskentelin rakennuksien väleissä ja sisällä. Kun se hyvä tunne on kiinni rinnassa ja sen alla, kävely tuntuu hyvälle, kaikki tuntuu hyvälle. Olin joukossa, mutta yksin ja nautin olosta. Ensin keskustan kadut, liikennevalot, sitten sattumalta Kamppiin.
Paikalla oli meneillään ilmeisesti jonkinlainen rituaali, jäin seuraamaan sitä mielenkiinnolla. Porukassa ylös ja alas. Tytöillä vahvat meikit ja pojilla ilmeisesti liikaa treenatut rintalihakset, selän ollessa mahtavalla köyryllä. On tärkeää kenen kanssa liikuit ja kerroksien välillä silmäily alempiin luokkiin ja toisin päin. Olin unohtanut miten mielenkiintoista ihmisten, maailman tarkkailu voikaan olla.
Kävin ikkunaostoksilla ja oloni vain parani. Johtui ehkä tiedostamastani ajatuksesta, etten ole omassa paikassani. Kävin elokuvateatterin aulassa, katsoin pariskuntia, ihmisiä. Odotellessa menin paikalliseen pubiin ja ilmoitin seuralaiselleni mistä minut voi noutaa. Summasin siellä ajatuksia ja hymyilin, taas.
Puhelin soi. Iloinen ääni kysyi että nukuttaisiinko taas yhdessä. Sanoin että varmasti, jatkoin, tiedäthän että olet ihana ja sinulla ei ole mitään hätää tässä maailmassa, koskaan. Sinun ei tarvitse pelätä mitään ja vähiten sitä että epäonnistuisit, sanoin. Rakastan sinua. Kehuin vielä hetken viimeyötä ja sitä kuorsausta ja sain iloisen kikatuksen korvaani, suljin puhelimen ja palasin takaisin paikallisen baarin hämärään.
Ystäväni saapui ja ensimmäistä kertaa tästä maailmasta sain yhteyden toiseen maailmaan, jossa itsekin olin. Kävelymatka ravintolaan. Hyvä ruoka, lempeydellä tehty ja ilolla tarjoiltu. Se on pieni vivahde-ero kun ruoka valmistetaan iloisten, lempeiden ihmisten käsillä ja tuodaan pöytään samalla tunteella. Se tekee siitä parempaa ja kun sen saa jakaa hyvässä seurassa näkee taas paremmin. Ihana nauttia ja katsella kun toinen kaapii viimeisetkin kastikkeet leivällä ja huokailee hyvästä olosta. Keskellä kaupunkia voit löytää sen toisen maailman, katsoa sinne ja palata takaisin aina kun siltä tuntuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti