Mieleni tekisi pomppia lumpeelta toisella, olla kevyt kuin vesikirppu.
Taikoa kukkaseppeleitä ja löytää se kevään ensimmäinen leskenlehti.
Mieleni tekisi kirmata ruispellon poikki,
ottaa samalla keltainen sävy ihooni ja sotkea rypsiä helmoihin.
Mieleni tekisi laulaa kuutamossa, kävellessä pellon poikki kotiin.
Työntää vene vesille ja notkua sen keulassa molemmat kädet veden pintaa hipoillen.
Mieleni tekisi peittää jalat hiekkaan ja liikutella ne näkyviin kasan alta. Kaatua pitkään ruohoon ja katsoa ruohon takaa taivasta.
Mieleni tekisi poimia tuoreita herneitä, istua kalliolla ja haistella ilmaa. Kohta se on, kesä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti