Mikään ei tee oloa niin hyväksi kuin nähdä ystävä lennossa, hymyssä. Silmät loistaen hän tulee luoksesi, saat tuntea loistavan energian ja melkein näet kuinka energia virtaa ulos jokaisesta eleestä, iholta.
Se mikä ei tapa vahvistaa, se mikä kaataa myös nostaa ja kantaa. Vain jos asenne on oikea, vain jos mieli on kurissa, vain jos tahtoo ja haluaa. Monta kohtaa ja osatekijää. Mikään ei ole helppoa mutta mikään sellainen jonka saa vain vetelehtimällä, ei tunnukaan omalta. Itkemme omaa surkeuttamme, mutta samalla kertaa huomaamatta tapamme sisältämme sen voiman joka vain odottaa irtipääsyä. Sielumme ja mielemme vaivat ovat usein paljon vaikeampia hoitaa kuin ruumiilliset, näkyvät ruhjeet ja haavat.
Juoksin eilen pitkin mannerheimintietä reppu selässä, korkeissa koroissa. Kiidin hurjaa vauhtia ja innostuin väistelemään juostessani ihmisiä. Innostuessani, vahingossa, leikin hetken rallia kaartaen aina vasemmalta ja oikealta. Nostaakseni tunnelmaa päästin ohituksessa aina vhiuuu -äänen. Osa vastaantulijoista jäi hämmästelemään ja tunsin katseet säärissä ja takaa. Juoksin koska olin myöhässä, juoksin ystäväni luo.
Ilta antoi taas mahdollisuuden olla joukossa mutta yksin, yhdessä tässä ajassa ja siinä toisessa maailmassa. Ihmisten välinen vuorovaikutus on parhaimmillaan onnistunut matka. Hyvä keskustelu kirii korkealle asteikossani, mutta ei aivan kärkisijoille kuitenkaan. Se vaatii esiintyäkseen vapauden, hallitsemattomuuden hyvää sietokykyä, avoimuuden ja "naamarivapaan" ilmapiirin. Kotimatkalla hyvä olo pakotti revittelemään ja melkein ajoin kauniin valkoisen koiraparan yli.
Kotona pestessä hampaita, puhelin soi. Se sai muistamaan aikaisemman kerran ja puhelun joka keskeytti myös silloin hammaspesun. Muistelin erästä toista ystävääni, hän osaa ihmetyttää. Hänessä yhdistyvät hyvä ja paha, kuten meissä kaikissa. Hänessä ne vain yhdistyvät erilaisella, puhtaammalla tavalla, jollaista en ole ennen tavannut. On kuin musta ja valkoinen eläisivät rinnakkain, ystävän yrittäessä hakea niiden välille harmaata aluetta. Sota on käynnissä ja taisto taistolta rajoja siirretään. Erityinen ihminen, osaa pinnistää, rajoja rikkova – hänestä kuulemme vielä.
Äitini sen ehkä parhaiten kai ymmärsi, koska sitä käytännössä osasi soveltaa. Rakasta ihmistä, vihaa vikoja. Kukaan ei ole täydellinen, kaikki olemme vaillinaisia. Olemme kuin suuria työmaita, toiset ovat vain hiljaisempia ja toisissa häärii eri määrä työmiehiä rakentamassa seiniä ja pohjia valmiiksi. Osalla edetään suunnitelman mukaan, toisaalla yritetään, erehdytään ja sorrutaan. Meillä on valtuudet päästää työmiehet sisään ja päättää palkkaammeko velttoja ja huolimattomia vai työnsä osaavia, innostuneita ja dynaamisia tekijöitä.
Olen onnellinen ja kiitollinen löytämistäni hyvistä työmaista lähellä ja kaukaa. Hyvien työmaiden kesken voimme jakaa tietoa, neuvoja ja niitä hyviä tekijöitä..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti