torstai 15. lokakuuta 2009

Strunsa Nr Veje

Kun olen kärsimätön, opetat minulle hetkien kulusta.
Kun mieleni purjehtii taakse ja eteen, opetat minulle pysähtymisen ja nykyhetken voimasta.

Kun kannan huolta huomisesta, opetat minulle tämän päivän työn tärkeydestä. Kun kiirehdin asioiden edelle tai seison tutulla alueella,
sanattomasti tervehdit, liikkeen voimalla ja koskettaen herätät minut valveille.

Jos katson jalkoihini ja taivun alas, ohjaat minut katsomaan eteeni, sivuille ja kulkemaan rinnallasi. Jos taistelen tuulia ja sadetta vastaan, keskität huomioni käsiin, jalkoihin ja elämään maassa.

Kaiken tämän saan sinulta, äänettömästi, sanattomasti – olen tässä, elossa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti