Palasin matkalta. Palasin halusta halata ihmisiä, hukuttaa nenäni tuttuihin olkapäihin, hymyillä ja kertoa mitä olen kaivannut, mikä on merkittävin osa elämääni. Tärkeät ihmiset, rakkaat, ystävät.
Tunsin perhosia vatsassa samalla, kun puin pitkästä aikaa ratsastushousut ja saappaat jalkaani. Odotin pääsyä hevoseni selkään. Tunnustelin matkalla tallille tien mutkia, maisemia. Nautin jokaisesta hetkestä ja imin silmiini tunnetta, tuttuja kaarteita ja tien muotoja.
Kaarsin tallin pihaan ja yritin samalla kurkkia tarhaan. Kävelin jännittyneenä, kiireisin askelin tietä pitkin tarhaa kohti ja, kun näin hevosen, kutsuin sitä. Se keskeytti syönnin ja otti muutaman askeleen eteen. Hymyillen kävelin sen luokse ja sen laskiessa pään rinnalleni rapsutin sitä molemmin käsin kaulasta, harjan alta ja laskin oman pääni sen tähtimerkille. Rauha tulvi sisään ja kaikki odotuksen tuomat kihelmöinnit olivat takana.
Ratsastuksessa kiehtoo sen jatkuva virtaus, olet yhdessä suuren eläimen kanssa, haet sopusointua, tyyneyttä ja keskityt ohjaamaan hevosen miellyttävään tilaan, liikkumaan liitäen. Halu saada onnistumisia yhdessä, löytää se täydellinen, ”oikea kohta” tuntumalle, avuille, antaa vapauden vain olla. Hevosen selässä ollessani saan vapauden irrottautua kaikesta, samassa kun tahto ja halu hakevat erityisiä hetkiä työskentelyssä, tuntumassa ja oikeanaikaisissa avuissa - onnistuminen kiehtoo yhä uudelleen. Viileän tuulen puhaltaessa, kauniissa maisemassa, satulassa, huokaan, olen taas kotona.
Erilaiset elementit ja kohteet sekä kokemisen riemu vetävät meitä puoleensa. Yhteistä näille tapahtumille, ihmisille ja sydämen kautta syntyvälle toiminnalle ovat palava halu ja tahto kiivetä yhä uudelleen pyörän tai hevosen selkään, onnistua hyvässä ruoassa, huolehtia ruususta, luoda jotakin ainutkertaista, rikastuttaa ympäröivää kosmosta.
Toimintaa ruokkiva voima voi olla yksityiskohta, vauhti, täydelliset hypyt, yhteinen matka, tuoksut, äänet. Sitä jotakin osaa, jota silmä ei näe, en pysty selittämään tai kuvaamaan. Se palo vain on sisällämme ja antaa voimaa muuhun elämään, täydentää sitä ja ajaa meitä eteenpäin, kohti toteutuvia unelmia.
Motorcycling gives me anonymity and I don’t have much of that in my life. It’s an escape from being stared at.
When I’m flashing around on my bike with my helmet on I’m just another geezer on the road and that’s nice. But, above all, there’s something riding a bike – the concentration and the single-mindedness of it, and the desire to get it right, taking a corner fast without losing control, doing it beautifully, getting into a groove and winning the battle between your head telling you to do one thing, the bike wanting to another and your body in between – that I miss like hell if I don’t get to ride it every day. - Ewan McGregor
Picture from Greece. There is something there, always to be found. Melissani underground lake in Kefalonia - Sistine Chapel by nature.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti