Vaikka tie on jyrkkä ja vaikea, tule seurataan sitä. Koska emmehän epäröi antautua elämälle, me aistimme tarvittavan.
Vaikka rakkauden tuulet väliin riepottelevat, ne myös lämmittävät ja syleilevät meitä. Koska emmehän epäröi kuunnella sen ääntä, me kasvamme sen kautta osamme verran.
Vaikka hajoamme palasiksi, emme ymmärrä aina osaamme, saamme aina uuden alun. Koska emmehän naura ilman vatsan täyttävää kutinaa, itke ilman kyyneleitä, me olemme kauniita alastomina.
Sillä elämälle riittää vapaa, toiveikas ja hyvyyden täyttämä henki. Sillä rakkautta emme voi ohjata tai täyttää toiveillamme. Sillä voima, joka meidät kasvattaa vaatii osakseen työtä ja se työ tulee täyttämään meidät ilolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti