Ystäväni sanoin, on asioita joille voit tehdä jotakin, ja sitten on asioita joille et voi. Asenne, tuo kallisarvoinen keino on valomme pimeässä. Asioiden murehtiminen ei vie niitä eteenpäin, mutta joskus on tilanteita joissa tunnut kaatuvan huolipilvien alle, haasteiden paino vain heiluttaa jalkoja ja maata allasi.
Toisen ihmisen sairaus, läheisen avuntarve tai kuolema, ihmislapsen tai lemmikin huono olo, on huuto ja avunpyyntö jonka luokse vain mennään. Miten sitä kuvailen, mitä on taluttaa isää säännöllisesti suihkuun ja tarpeille kuukauden ajan, mitä on istua kuolemansairaan isoisän tukena päivittäin, lukemassa hänelle, vain olemalla siinä. Kuuntelet hengitystä, loppuuko se, alkaako uudelleen. Mitä on nähdä läheinen ja toisena hetkenä kadottaa hänet ikuisiksi ajoiksi.
Mitä on hoitaa sairasta lasta taukoamatta monta päivää ja yötä? Syöttää ja hoitaa monia päiviä ja pitkiä öitä sairasta koiraa, joka lapsen tavoin ei osaa kertoa kivuistaan? Mitä se on, tehdä päätös toiminnasta, olla siinä vain toisen vuoksi, olematta lainkaan, elämättä lainkaan itselle. Yön tunteina, pimeässä ja väsyneenä olet heikoilla ja se kallisarvoinen asenne pienenä kilpenäsi. Kaikki asiat tuntuvat suurilta ja jatkat silti eteenpäin.
Aurinko paistaa pilvienkin takaa ja ilo, vapautuva energia palkitsee kantajan taistelun jälkeen. Sen puhdistava vaikutus on usein väsymyksen voittava. Elämä jossa on huolenpitoa, on täynnä rakkautta. Kun pieneen ystävääsi palaa elämänilo, kuolemaa on taas huijattu, katsotte toisianne silmiin ja jaatte ilon – onnellisuus, tarvitaanko siihen jotakin muuta?
Happiness only real when shared.
I read somewhere... how important it is in life not necessarily to be strong... but to feel strong.
- Christopher McCandless.
Christopher McCandless in his camp on the Stampede Trail (self-portrait found undeveloped in his camera).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti