torstai 16. heinäkuuta 2009

Kirjoitettua

Sain muutossa käsiini ison kasan muistiinpanoja, lehtileikkeitä ja kirjaluonnoksia. Paljon käsinkirjoitettuja papereita, mapeissa, muovitaskuissa. Osa kirjoituksista oli vuodelta 1973, toiset vieläkin kauempaa vuosien takaa - silloin nuorempia, nyt vanhempia. Ne olivat ukin.

Tutkin niitä ja jäin lukemaan erästä kirjoitusta, joka oli kirjoitettu Turussa. Ukki kehui asuntoaan, hiljaisuutta ja rauhaa, jonka se tarjosi. Hän kuvaili työpöydän ääressä syntyvää tunnelmaa, ulkoa kantautuvia ääniä ja ikkunasta avautuvaa näkymää. Ajatustulva joka lähti liikkeelle oli paperilla valtava, luin sivun ja jatkoin pinoa edelleen, kunnes toisen sivun jälkeen en enää löytänyt tarinalle jatkoa. Sivuja oli satoja ja ne olivat sotkeutuneet, päätin kuitenkin jatkaa pinoa edelleen, luin hajallaan olevaa tarinaa, katkelmia sieltä ja täältä.

Teksti käsitteli ihmismielen haavoittuvaisuutta, kamppailua, yritystä ymmärtää yli rajojen. Ukki kävi paperilla keskustelua itsensä kanssa, sisäistä kuohua ”kuka minä olen”, hän avasi omia tunteitaan paperille, osa kirjoitetusta oli tärisevin kirjaimin. Mietin lukiessani onko oikein, että luen – samassa hetkessä sain kuitenkin vastauksen.

Hän oli kokenut mieletöntä rauhaa uppoutuessaan aikansa ajattelijoiden teoksiin, pohti itsekseen miten vähän on oikeastaan tärkeää tietoa, mitä meidän tulisi lukea, mistä meidän tulisi lukea. Tekstit luettuani ymmärsin paremmin miksi hän oli valinnut filosofian elämäntyönsä alueeksi ja nostanut ”isä” Sokratesin ajatuksia usein esille.

Elämän aikana eteen tulleita kirjoja on monia, koskettavimmiksi ja vaikuttaviksi tuntuvat kuitenkin nousevan ne, jotka osuvat oman elämänpolkumme merkittävimpiin risteyksiin. Ei ole yhdentekevää mitä ravintoa nautit, mistä energiasi tulee ja ukkini ajatukseen yhtyen, mitä luet. Jokainen kirja on matka - se voi olla matka, riippuen silmistä ja niiden läpi katsovasta kulkijasta. Silmiä on monia, onneksi on kirjojakin. Alla muutamia omien silmieni alle etsiytyneitä. Lainatakseni erään kirjoittajan ajatusta, ne ovat kauniita - koska kauneus ei ole halua vaan haltioitumista. Ja jokainen niistä on jättänyt minut haltioituneena, hymyilemään.

Leo Tolstoi - Lukemisto, Vuodenaikojen viisaus, Krug tštenija
Anthony de Mello - Havahtuminen, Awareness
Marcus Aurelius - Itsetutkiskeluja, Ta eis heauton
Antoine de Saint-Exupéry - Pikku prinssi, Le Petit Prince
Francesco Petrarca - Salaisuuteni ja nousu Ventoux:n vuorelle, Secretum; Ascensus montis Ventosi
Esko Valtaoja - Kotona Maailmankaikkeudessa
Richard David Bach - Lokki Joonatan, Jonathan Livingston Seagull
Kahlil Gibran - Profeetta, The Prophet
Paulo Coelho - Alkemisti, The Alchemist
Jan Kjaerstad - Rakkauden merkit, Signs for Love.


Kirjoituksien joukosta löytyi mukavia yllätyksiä. Kuvan nähdessäni, muistin mökkireissut, ukin korihatun, hikisen niskan auton etunojan takaa, mutkaisen tien ja ainaisen pahoinvointini autossa. Hyviä muistoja kirjoitettuna paperille ja sydämeen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti