maanantai 2. maaliskuuta 2009

Jää on murrettu

Päivä pienen tytön seurassa tekee ihmeitä. Kirjoitin ylös joitakin ystävänpäivän puhekuplia etten unohtaisi niitä päivien saatossa.

Matkalla autossa. Hei täti, toihan on ihan jäässä. Mä vilkutin ja se vaan tuijottaa. Leveä hymy ja auton ikkunasta katseita viereisiin. Jaahas, tuossa oltiin ihan umpijäässä, hei toi ei ollu. Ilmakitarat esiin, eläydytään, nauretaan, fiilistellään, lauletaan, heittäydytään.

Täti, onko tuo Mane mummin rakkekoru? On, se on Intiasta saakka. Mane mummi sai sen lahjaksi mieheltä jota hän ei tietääkseni koskaan tavannut. Se mies taisi rakastaa Mane mummia? Isi osti äidille tänään suklaata ja sellaisen patsaan, isomahaisen naisen. Se rakastaa äitiä.

Auto parkkihalliin. Nyt et laita sitä huulikiiltoa, kohta miehet haluaa suudella sua. Mä valitsen yllätyslevyn kotimatkalle, älä katso.

Siis nyt nämä mainokset riittävät, jos se leffa ei kohta ala, niin mä menen ja sanon niille. Viereisen penkin nainen hymyilee ja yritän selittää, me ollaan maalta. Pieni matsi popcorneista ja vähän säätöä, sitten rauha ja elokuva alkaa, katse vielä viereen ja hymy. Ylä-femmat.

Pimeyden laskeuduttua vierestä kuuluvat sanat. Ei mua vaan tää pimeys pelota. Mä nukuin sitäpaitsi jo mun parvisängyssä yksin - ihan koko yön.

Monet kassat sekaisin, viikkorahojen tuhlaus lempiliikkeessä ja kotimatkalla autossa. Viereisen bussin kuskin etunoja käsiin, katsellessa mitä autossa tapahtuu. Lempeä ilme kasvoilla. Taisi olla menossa juuri se fiilistely ja kikatus. Täti me ei taideta olla jäässä? Kiva kun sedällä oli noin lempeä ilme, se tuijottaa meitä, sille tuli hyvä mieli.

Punainen auto. Punainen auto! Tyttö läpsii nopealla tahdilla hihaa. Siis et sä tajua, punainen auto, haloo!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti