Kahvin jälkeen jatkat matkaasi hiekkatietä pitkin, naapuripihaan. Piha kylpee aamuauringossa ja huomaat aitan takana, kodasta tupruavan savun. Ovensuussa häärii pieni, maailman suloisin oranssinkeltainen pipo. Kuulet kutsun, kahville. Löydät sisältä kaikkiaan kuusi hymyä. Uusi kuppi ja yksi hymy lisää - on aarre.
Kodasta matka jatkuu ohjasajon harjoitteisiin. Mietit ja kasaat mieleesi tavoitteet. Tänään päätän hakea ympyrällä hyvää ravia, rentoa, mutta asetettua. Otan mukaan harjoitteet kahdeksikosta, tavoitteena reipas käynti ja sinua kahdeksikossa kiertävä hevonen. Onnistut salaa jossakin yli näiden, vaikeampi suunta ja, noin, rento ja reipas ravi, tasainen ympyrä - on aarre.
Istut tuvassa, lämmittelet hieman ja tuijotat rakkaan kanssa ulos ikkunasta. Ette ensin vaihda sanaakaan, ei tarvitse. Muurahaisen seuraaminen tai ikkunasta ulos tuijottaminen, no ne ovat oma taiteenlajinsa. Pohdintaa, elämänpolun kokemuksia ja yhteen ääneen kuulen meidän jotakin sanovan... Minä vain edellisenä päivänä, hän nyt. Miten paljon olenkaan saanut tässä elämässä, olen tainnut saada kaiken mitä olen uskaltanut vain toivoa. Emme istu täydellisessä, tavarat paikoillaan olevassa kodissa. Pihalla eivät kasva rivissä kukat ja moni aita on vinossa, mutta me näemme sen tärkeimmän. Sydämen silmä - on aarre.
Ajat kaunista metsätietä. Monet ajavat kauppaan, kahville, juhliin - päiväunille ajo eroaa näistä. Tiedossa on lämmin, hyvä kainalo. Määränpää tekee kuljetusta matkasta erilaisen, nautit tiestä ja mutkista. Toisen ihmisen lämpö varaa aina, mutta vain harvat osaavat jakaa sisäistä lämpöä yhtä taidokkaasti kuin tämä syvällä metsän keskellä asuva sielu. Tämä sielu - on aarre.
Theresia's loveones...smiling to...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti