perjantai 26. joulukuuta 2008

Hiljaisuus

Joskus kun olen aivan hiljaa, kuulen sinut. Joskus hetkittäin, aivan hiljaa tunnen sinut.

Hengityksesi ihollani, ympärilläni. Joskus näen kasvosi maiseman sisällä, näen jäljet vierelläni, näkymättömät. Otat kiinni kädestäni ja sanot, juostaan ylös mäelle, juostaan kilpaa.

Joskus kun olen aivan hiljaa, löydän jäljet ja tien viereesi. Otathan minut peiton alle, pakoon kylmää ja pimeää.

Joskus kun olen aivan hiljaa, kuulen sykkeen sydämeni ja hymyilen, elämääni ja sen virtaa rakastan.

Joskus kun olen aivan hiljaa, kuulen sinut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti