Mielemme satamassa

Mika seutu tulee mielesi luokse,
mika maisema avautuu sieluasi vastaan.
Kauniina,
sano se seutu, nayta minulle,
mene sinne, missa se on.

Kuiskaa minulle se.
Tama kaupunki,
valot, ruuhkat, kaupat,
kassit tayttava materia.

Ei, se ei ole mieltasi vastaan kauniina tuleva,
ala vaita vastaan.
Tama seutu ei ole kotisi, kotimme.

Kuiskaa minulle se.
Se on siella missa voimme kuunnella hiljaisuutta,
tuijottaa tahtiin.
Haistaa tuoreutta metsassa, pelloilla,
istua kynttilan ja tulen valossa.

Herata rauhassa ja seurata niita pienia ihmeita,
ihmeita - joita naemme kotona, sielumme maisemassa,
mielemme seuduilla.

Pythagorion illassa - takana kuuma paiva, nyt edessa kahvia ja huuruinen vesilasi.