Selityksiä ja villasukkia

Laitan lämpimät villasukat jalkaan, aamuista on tullut viileämpiä ja sukissa liukastelu kotona voi alkaa. Ensimmäisenä tuuletamme yhdessä peittoja, kuuntelemme ranskankielistä musiikkia. Kaunis ääni ja kielen melodia, äänteet, saavat sen soimaan eri tavalla.

Siivouksen jälkeen pyörin lattialla keränä, kikatamme ja riehumme, nyt tuntuu siltä. Pääsen ajamaan mutaista peltoa vanhalla mopolla ja sen jälkeen ratsastamaan. Villasukat varokaa! Ensin kuitenkin ulkoilemaan naapurin Unnan (7v) ja Unnan äidin kanssa. Ihmettelemme isoja kiviä, kiipeilemme ja etsimme vaaleanpunaisia pieniä simpukoita rannalta.

En oikeastaan muista miten päädyimme yhdessä ulos, se taisi olla kerran rappukäytävässä, jossa törmäsimme ensimmäistä kertaa Unnan kanssa. Olin hetkeä aikaisemmin koputtanut yläkerran ikkunasta hänelle ja näyttänyt hörökorvia. Sain siitä hyvästä kokeilla potkulautaa ja ystävyytemme liukui eteenpäin hurjalla vauhdilla.

Kommunikaatio on joskus jokseenkin vaikeaa, toisaalta se on ja voi olla, hyvinkin yksinkertaista. Riippuu vastapareista - toisaalla joudut lukemaan kaiken rivien välistä, toisaalla kuulet sanoja, mutta ne eivät tavallaan ole asiasta, ne ovat asian vierestä, toisaalta taas voit joutua kuulemaan selityksiä, ystäväni taisi niitä tekosyiksi myös nimittää. Eräs hyvä ystäväni sanoi kerran, että ihmiset ovat pääsääntöisesti hankalia, kuullostaa ensin varsin negatiiviselta, mutta asian ymmärrettyäni se ei olekaan sitä – ei lainkaan, vaan kyse on hyvästä asiasta. Pikku prinssin tavoin, hattu-ihmisistä ja sitten, no suuren boa-käärmeen nähneistä.

Päivä päättyy hyvien mutaisten mutkien ja hellän turvan höyryyn. En tiedä mitään laitteesta jolla ajoin. Kaasu, vaihteet vasemman varvasrivistön paikkeilta ja kytkin siitä löytyivät. Olen selkeästi mutkaisen tien ajaja ja mutkan liukumaa on mukavaa säätää pyörän ja kehon tuntemuksien mukaan.

Vasta kolmannella kerralla uskalsin kokeilla eri vauhteja ja huomasin mutkien eron, miten paljon kallistaa ja muuttaa asentoa. Itseasiassa voit ajaa erilaiset mutkat miljoonalla eri tavalla – ajaminen näyttää tylsältä, mutta se, kuten kaikki muukin on aivan muuta, kuin miltä näyttää.

Loimittaessani hevosta tapaan rakkaan siskoni. Juttelemme - hän näyttää söpöltä tähtipipossaan, kurkkien pilttuuseen. Mieleni tekee se sanoa, mutta ihastelen lattian rajasta näkymää. Kädet ristissä ja pää niiden päällä, tukka pilkottaen pipon reunojen alta. Click – tallennus sydämeen.

Juttelemme niitä näitä ja sovimme mökille menosta – ei mökille, vaan sydämen hiljaisia ääniä soittavaan kehtoon, ei mökki, ei mikä tahansa paikka! Keskusteltuamme, kotimatkalla sen taas hymyillen tajuan, on hienoa jakaa elämää suoran, hetkessä elävän, kiireettömän, ilman tekosyitä ja selityksiä elävän ihmisen kanssa. Kaikki – tuo hassu kommunikaatio kummajainenkin onnistuu helpointa tietä, ilman selityksiä.

Puhelin soi matkalla. Kuulen tähtipipon äänen ja silloin sen tunteen hänelle sanoiksi puen – tievalojen loisteessa. Ihana ihminen ja ihana hevonen – hengitän kerran tai kaksi syvään, villasukat tuntuvat jaloissa hyvältä, taas niin kovin pehmeiltä.