maanantai 4. toukokuuta 2009

Elämä näyttää kauneimman puolensa

Kaunis alkukesän iltapäivä on käsillä. Olet ajanut halki kauniin maiseman, rauhaan peltojen keskelle. Olet kävellyt peltoa pitkin yhdessä hevosen kanssa. Päätät kaartaa alamäkeen, näet sinisen järven aukeavan puiden takaa, pelto tuoksuu ja hevonen allasi kyselee minne seuraavaksi.

Kerrot sille äänettömästi, mennään alas saakka ja sieltä otamme pehmeällä pohjalla ilon irti ylös mäen päälle. Käsky otettu vastaan ja kaartaessa takaisin polulle vapaus, elä, mene, elä, mene, nauti! Päästä irti kaikesta, anna kaikkesi ja nauti hetkestä. Hevonen nauttii ja liikkuu elääkseen. Tunnet sen ja tiedät milloin se haluaa mennä jos vain annat. Nyt annan ja seuraan kyydissä kirmausta - kaunista jakaa matka ylös. Ajatukset lentävät. Liike on parasta huumetta. Liikkuminen yhdessä ja luonnossa on vielä parempaa.

Ihanat vuodenajat tarjoilevat herkkuja. Talvella lumessa tarpominen, hiihtoretket ja moottorikelkkailu meren jäällä. Räkä nenästä valuen, posket punaisena kihelmöiden. Kesällä yksinäiset lenkit, revittely ja tasapainottelu musiikin tahtiin rämeiköissä, uinti, sauna ja yhdessä maiseman ihastelu. Iholta nouseva höyry ja toisen olkapään hikipisarat. Keväällä pyöräily ja avautuvat luontopolut. Syksyn värit ja ratsastus. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Hevosen hien haju palauttaa takaisin satulaan.

Suuri sydän allasi, luottaen sinuun ja voimaan jatkat matkaasi metsätietä pitkin. Olet keskellä suurta ja rauhallista aluetta. Lähistöllä ei ole ketään, ei asutusta, ei ihmisiä. Puut hymyilevät uutta vihreää ja valo leikkii niiden kanssa.

Mihin sukelsin? En välitä vieraasta paikasta, en halua nousta pintaan ja jos tämä on uneni en halua herätä koskaan. Ja jos olen hereillä, olkoon tämä pysyvä valvetila. Olen täynnä rakkautta. Kuten eräs innoittajani sanoo, elämä näyttää kauneimman puolensa ja sinä katsot sitä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti