On talvi-ilta. Valaistu kenttä, muutamia leijailevia hiutaleita. Edessä on pitkä vapaa.Työstä.
Työskentely maastakäsin hevosen kanssa antaa keuhkoihin raitista ilmaa, tuulettaa mieltä ja kudoksia. Pientä erimielisyyttä molemmilla, lopuksi sovinto, hyvä olo. Eläin hörisee.Hyväksyn sinut, seuraan sinua, olet ollut johdonmukainen -rehellinen.
Syön appelsiinin. Kuorin sen ilman veistä.Nautin lasillisen punaviiniä ja kaadun sängylle.Makaan siinä autuaana. Hengitän muutaman kerran syvään, saan itseni kiinni ajatuksesta. Miten se palkitseekaan, vapauttaa - Rehellisyys itseä ja muita kohtaan.
Elämä heräilee ihollani, samaan aikaan hiukset kihartuvat kuivuessaan, kuin sulkien kukkien terälehtiä. Ihmettelen voimakasta, rohkeaa rakkauden voimaa sisälläni.
Pitkä vapaa tervehtii minua, se lupaa minulle helliä mieltä ja silmiä..kauniin maisemin, hiljaisin elein. Sielu palaa kotiin.
"Aina ei voi sanoa, mikä tekee meistä vankeja, mikä sulkee meidät muurien sisään, ikään kuin hautaa meidät, mutta kuitenkin nuo aidat, nuo muurit tuntuvat.
Tällainen ihminen ei aina tiedä mitä hän voi tehdä, mutta vaistomaisesti hän tuntee: Kelpaan minä johonkin, on minulla sentään jokin päämäärä elämässä.
Minä tiedän että voisin olla aivan toisenlainen ihminen! On minussa jotakin, mutta mitä se voi olla?
Tiedätkö mikä vapauttaa tästä vankilasta? Jokainen vakava, syvä tunnesuhde. Ystävyys, veljeys, rakkaus, ne avaavat vankilan kuin jonkin taikavoiman vaikutuksesta."
Vincent van Gogh 1880
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti