Mitä mietit, riudutko taas?
Petyitkö, pudoitko korkealta?
Koitko lopun ja alun?
Voi, älä itke, makaa maassa,
itsesäälissä.
Katsos, näin se meni.
Paransit haavojasi vanhoilla voitehilla,
peittelit ne huomion suojiin, teatteriin.
Oman mielesi salakavaliin valheisiin.
Toiveisiin ja odotuksiin.
Kuin huumetta sait hyvän olosi,
mutta kestää et sen voi odottaa..ei..ei.
Mihin katosit, siellä olet ja täällä.
Ota kiinni itsesi ja lataa sisääsi,
tärkeimmät panoksesi, elämän rohtosi.
Naura ja itke, olet kaunis.
Alulla on loppu. Lopussa alku.
Aamussa on ilta, illassamme aamu.
Hyvä ja paha, kaunis ja ruma.
Eivät ne vastakohtia ole nähneetkään.
Puoliskoina ne matkaavat,
yhdessä rakentavat maailmamme kannet.
Ja sen hikisen kannen alla me rakastelemme.
Katsos, näin se meni.
Kysyt, miksi hymyilen - tälle kaikelleko?
Tottakai. Miksi en hyvää aamuisin tervehtisi?
Miksi en hyvälle ovea avaisi,
Iltateelle sitä tupaan kutsuisi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti