Matkustin kerran kauas, tietämättä mitä etsin - mutta vain löytääkseni kauniin joen. Sen leveimmällä kaistaleella laskeuduin makuulle , kyljelleni matalikon pohjaa vasten. Selkääni vasten iskeytyi virran tuomia kasveja, pieniä kaloja. Hiukseni kiirivät kasvoni alitse ja lainehtivat edessäni. Aurinko sai veden pinnan ja koko joen kimaltelemaan korkeiden kallioiden välissä - hetki oli salaisuus.
Kun kellut veden pinnalla, tunnet aaltojen liikkeet ja rannan äänet vaimentuvat veden kohinan alle. Vajoat hiljaisuuteen, antaudut laineille ja kuulet kuiskauksen. Vesi koskettaa kasvojasi, huuliasi, hyväilee hartioitasi - saa ihosi katoamaan.
Et haluaisi nousta rantaan, ja nautit jokaisesta lisätystä hetkestä ja kutsusta jonka kuulet. Paluu rannalle on... melkein kuin hyvästijättö...
Leighton-The Fisherman and the Syren-c. 1856-1858
Herbert James Draper - Day and the Dawnsta
Waterhouse - a mermaid
love this last picture! it is my favorite!
VastaaPoista