tiistai 12. tammikuuta 2010

Olennaista

Tarvitsemme täyttymättömiä toiveita, ehkä enemmänkin kuin todeksi tulleita, sillä ilman niitä meistä tulee sietämättömän pöyhkeitä, ahneita ja armottomia.

Ilman niitä eivät pettymykset saa tilaisuutta opettaa meille ihmisyyttä. Ilman niitä emme oivalla olennaista.

Siellä missä asuu viisaus, on samalla hiljaista ja tuulista. Siellä missä on elämää, on samalla kipua, iloa, tuskaa ja rakkautta.

Olen tehnyt muutaman valinnan, vain muutaman - kuluneiden viikkojen aikana. Valinnat ovat samanlaisia kuten kaikki ne muutkin arkiset valinnat, mutta näissä valinnoissa olen tuntenut jotakin erityistä.

Kaikki arkipäiväiset tekomme tuntuvat usein pieniltä ja huomaamattomilta. Ne ovatkin sitä, mutta samassa havahdun kuitenkin aina uudelleen siihen tunteeseen, jonka opin vaistoamaan monia vuosia sitten. Jotakin vaistonvaraista kauneutta niissä on, jotakin jonka edessä olen yllättävän voimakas, rohkea, olen kuin eri ihminen. Ne ihmeisiin kykenevät valinnat ovat siellä joukossa ja niiden voima, se voima, kantaa kauas ja tekee todellisuudestasi unelmaa, tekee sinusta uuden.

Saa sinut kävelemään kaupungin halki, tanssimaan ja laulamaan kuulokkeet korvilla. Saa tuulen maalaamaan punan poskiisi, kuin matkien hymyilevien huuliesi päälle levittäynyttä punaa. Ei turhia ajatuksia, liikettä. Ei pohdintaa, toimintaa. Uskon voima - ystäväni sanoin, on sydämen asenne. Se herätetään eloon, pusketaan ihon läpi henkiin - tekoina.

Yksi valinta vie minut kauas maaseudulle. Vanhaan taloon, lämpimien hirsiseinien suojaan, kauniiseen pihapiiriin asumaan. Lähellä oma hevonen, kaunis luonto ja kuiskaava tammi. Pienen kodin suuri sydän - kaunis takka - liekehtii pimeässä, oman sydämeni tahtiin.

Kohtalo on valintoja. Ei ole sattumia, on kasapäin kauniita opasmerkkejä ja sielumme viestejä - olet samassa perämies, olet kapteeni, olet soutaja - sinä yksin ohjaat venettä aallokossa. Aaltojen seuraaminen hypnotisoi, vaikka ne kulkisivatkin vasten venettä, ohitse. Meri kertoo meille liikkuessaan, kuiskaa hiljaa aallonharjalta - synnymme, kuolemme ja olemme yhtä.

Erityisen ihmisen sanoin: " Yritetään räpiköidä tässä elämän meressä parhaamme mukaan. Toi tai vei se mitä vaan. Se on kuitenkin meremme....edes tän pienen hetken".

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti