Elämän nuorallatanssijat

Mies tanssii nuorallansa,
katsellen sieltä taivaankantta.
Hän palaa yhä uudelleen,
maailman syliin.
Vaikka sieltä usein erakoituu,
kutsu käy ytimiin,
häntä anoo pölyisille teilleen.

Toiset elävät, toiset kuolevat,
toiset hädintuskin ehtivät elää.
Toiset saavat lahjan,
kirjoittaa elämänkertomusta.
Toiset saavat taakan,
annetun sairaskertomuksen.
Se on kuin yksi jakso,
joka on jo kirjoitettu ilman
mustetta ja kirjoittajaa.

Rohkeus kysyy kantajaa,
se on askel nuoralla,
se on toinen askel horjahduksen jäljiltä.
Se on kyky pysähtyä ja tuijottaa tähtiä.
Se antaa tilaa miehelle.
Sitä ilman nuora olisi löysä,
vailla kitkaa ja poltetta.
Se saa jumalat ihastelemaan,
nuoralla kulkijan kohtaloa.
Se saa miehen elämään.

Se saa miehen palaamaan,
maailman syliin ja takaisin kotiin.

Nainen sitoo, kutoo, nuoralla leikkii.
Vaalien elämää, rakkautta, jakaen mieliin paloa.
Hän palaa yhä uudelleen juuriinsa syviin,
lailla miehen myös maailman syliin.
Vaikka sieltä usein erakoituu,
kutsu käy ytimiin,
häntä anoo pölyisille teilleen.

Totuus kysyy luonnetta, vahvuutta ja tahtoa.
Se on kuin uusi nuora, vanhan jatkeena.
Se on kuin palasiksi hajonnut, mutta yhteenkorjattu.
Se ei ole uusi, täydellinen.
Se on vanha, mutta ikuinen.
Se kysyy peiliä, jotta näkyisi useammin.
Ehkä ei ole sille vastaus, melkein ei ole sille valmis,
mutta on vain selitys.

Totuus. Se antaa tilaa naiselle.
Sitä ilman nuora olisi löysä,
vailla kitkaa ja poltetta.
Se saa jumalat ihastelemaan,
nuoralla kulkijan kohtaloa.
Se saa naisen elämään.

Se saa naisen palaamaan,
maailman syliin ja takaisin kotiin.

Erillisinä, erikseen ja eri teillä he kulkevat, tanssivat nuorallansa.
Silti nämä kaksi, rohkeus ja totuus ikuisesti kilpinään,
kohtaavat maailman, sillan toisistaan rakentavat.
- Siltaa pitkin kasvavat.