One of my soulsisters, inspiration and life lighthouse Annie Q Syed has written:
"Stories are threads that weave us to one another. We suffer now as never before because we as a people everywhere have stopped sharing stories or have safely boxed and labeled our stories for relating of particular ethnicities, cultures, religions, regions etc. Showing is not sharing.
A telling that stirs something within yourself and another is sharing. The most enduring hindrance for any writer is that its all been written before. Anyone who feels compelled must write because people forget! Every story that has ever been written carries with it the messages we are all looking for since the beginning of time, every author carries the same light (and burden) to share what some have forgotten or what some still do not quite understand. The reason those who choose to write, even when they write the same stories that have been told before, is because ultimately the writer hopes, that maybe, just maybe, this time around writers this words will reach where all else failed before. No story, like no individual, stands alone in this world."
A. De Mellon tarinoiden ajattomuus kantaa samoja toiveita ilmaan:
Opettaja lainasi kerran puheessaan muuatta antiikin runoilijaa. Nuori nainen tuli myöhemmin sanomaan, että hän olisi mieluummin kuullut opettajan lainaavan Kirjoituksia.
"Tunsiko se lainaamanne pakanallinen runoilija todella Jumalan?" nainen kysyi. "Nuori Nainen", opettaja sanoi vakavasti. "Jos luulette, että Jumala on kirjoittanut kirjan, jota te kutsutte Kirjoituksiksi, haluan ilmoittaa, että hän on myös tehnyt huomattavasti varhaisemman teoksen, jota kutsutaan luomakunnaksi."
"Tahdollanne voitte panna ruokaa suuhunne, mutta ette saada ruokahalua.
Tahdollanne voitte maata vuoteessa, mutta ette nukkua.
Tahdollanne voitte lausua jollekin kohteliaisuuden, mutta ette ihailla häntä.
Tahdollanne voitte kertoa toiselle salaisuuden, mutta ette luottaa häneen.
Tahdollanne voitte tehdä toiselle palveluksen, mutta ette rakastaa häntä."
"Stories are threads that weave us to one another. We suffer now as never before because we as a people everywhere have stopped sharing stories or have safely boxed and labeled our stories for relating of particular ethnicities, cultures, religions, regions etc. Showing is not sharing.
A telling that stirs something within yourself and another is sharing. The most enduring hindrance for any writer is that its all been written before. Anyone who feels compelled must write because people forget! Every story that has ever been written carries with it the messages we are all looking for since the beginning of time, every author carries the same light (and burden) to share what some have forgotten or what some still do not quite understand. The reason those who choose to write, even when they write the same stories that have been told before, is because ultimately the writer hopes, that maybe, just maybe, this time around writers this words will reach where all else failed before. No story, like no individual, stands alone in this world."
A. De Mellon tarinoiden ajattomuus kantaa samoja toiveita ilmaan:
Opettaja lainasi kerran puheessaan muuatta antiikin runoilijaa. Nuori nainen tuli myöhemmin sanomaan, että hän olisi mieluummin kuullut opettajan lainaavan Kirjoituksia.
"Tunsiko se lainaamanne pakanallinen runoilija todella Jumalan?" nainen kysyi. "Nuori Nainen", opettaja sanoi vakavasti. "Jos luulette, että Jumala on kirjoittanut kirjan, jota te kutsutte Kirjoituksiksi, haluan ilmoittaa, että hän on myös tehnyt huomattavasti varhaisemman teoksen, jota kutsutaan luomakunnaksi."
********
Joku kysyi opettajalta, miksi hän suhtautuu varauksellisesti uskontoon. Eikö uskonto ole hienointa, mitä ihmiskunta omistaa.
Opettajan vastaus oli arvoituksellinen: "Uskonto antaa sen, mikä on parasta ja pahinta." "Miten niin pahinta?"
"Siksi, että useimmat ihmiset omaksuvat riittävästi uskontoa vihatakseen, mutta eivät tarpeeksi rakastaakseen."
********
Opettajalle ei todellakaan ollut vierasta mikään, mitä maailmassa tapahtui. Kun häntä pyydettiin selittämään yhtä mielisanontaansa "Ei ole olemassa mitään hyvää tai pahaa, vaan ajattelu luo sen" Hän sanoi:
"Oletteko koskaan kiinnittäneet huomiota siihen, että se, mitä ihmiset kutsuvat junassa tungokseksi, on yökerhossa tunnelmaa?"
********
Opettaja selitti oppilailleen, että he valaistuisivat, jos he oppisivat katsomaan ilman selityksiä ja tulkintoja. Oppilaat tahtoivat tietää, mitä tarkoittaa tulkitseva katsominen. Opettaja selitti asian näin:
Kaksi katolista työläistä oli rakentamassa katua bordellin edessä. He näkivät rabbin vilahtavan huonomaineiseen taloon. "Niinpä niin, mitäpä sitä muuta voisikaan odottaa?" he sanoivat toisilleen.
Hetken kuluttua protestanttinen pastori hiipi sisään. Tämä ei työläisiä hämmästyttänyt. "Tämänhän saattoi arvatakin."
Sitten paikalle tuli katolinen pappi, joka peitti kasvonsa kauhtanallaan juuri ennen kuin hän livahti rakennukseen. "Onpa kamalaa! Joku tytöistä on varmasti sairastunut."
********
Opettajan oli tapana sanoa niille oppilaille, jotka luottivat siihen, että kaiken voi saavuttaa riittävän lujan tahdon avulla: "Elämän parhaita asioita ei voi saada tahtomalla.""Tahdollanne voitte panna ruokaa suuhunne, mutta ette saada ruokahalua.
Tahdollanne voitte maata vuoteessa, mutta ette nukkua.
Tahdollanne voitte lausua jollekin kohteliaisuuden, mutta ette ihailla häntä.
Tahdollanne voitte kertoa toiselle salaisuuden, mutta ette luottaa häneen.
Tahdollanne voitte tehdä toiselle palveluksen, mutta ette rakastaa häntä."
********
Kaikki aikovat muuttaa maailmaa, mutta yhä harvempi aikoo muuttaa itseään. L.T
- sisimpäsi on ulkopuolellasi-
Kaikki aikovat muuttaa maailmaa, mutta yhä harvempi aikoo muuttaa itseään. L.T
- sisimpäsi on ulkopuolellasi-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti