Elämän värit ovat tunteita.
Mikään ei ole mustaa ja valkoista.
Kipua, hurmaa ja silti niin kaunista.
Olen toisinaan yksin, yksinäinen,
maailman pienin ja heikoin.
Silti olen sitä vain hetken,
kunnes muistan.
Oman suuruuteni,
ainutlaatuisen lahjani,
oman henkeni, elämäni.
Parasta vuosien tiessä,
on löytää oma itsensä.
En ole tullut perille omin voimin,
muiden avulla ja avoimin mielin kylläkin.
Huomaan ilokseni, eräänä iltana.
Olen rakastunut, muuttunut,
kuin taas uuteen mittaani kasvanut.
Parasta kaikessa on sen puhtaus.
Et voi enää paeta, valehdella.
Et kaipaa tai hae väärää uskoa,
ruoki pirujasi katoavalla,
halulla ja huomiolla.
Saatat minulta vieläkin hetkeksi kadota,
mutta samassa jo sen saan huomata,
olen tässä, elossa - hengitän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti