Kävelen raikkaan ilman halki bussipysäkille. Edellisen päivän harjoitukset ja tehty työ palaavat mieleen. Olin tyytyväinen suoritukseen. Hermostuneen hevosen rauhoittaminen, omilla eleillä, pienin liikkein on miellyttävä kokemus. Säännöllisin ja määrätietoisin askelin saat hevosen keskittymään, se rentoutuu ja huomaat tunnin lopuksi miten hyvä on olla, lähellä ja turvassa.
Hermostuneisuus tarttuu helposti. Ihmisestä hevoseen, hevosesta ihmiseen ja ihmisestä toiseen. Herkkä ja vilkas hevonen on haastava, uusien asioiden harjoittelu vaatii enemmän tarkkuutta ja ne tulee toteuttaa pienin askelin. Pienet askeleet ovat haastavia, niin pieniä, niin yksinkertaisia ja niin vaativia toteuttaa. Uuden oppiminen puhdistaa - antaa tunteen yhä laajenevasta tilasta ympärillämme.
Jään bussista, kävelen torin laitaa ja kuuntelen kaukaa kantautuvaa musiikkia. Mietin kävellessäni lukemaani. Erään erityisen ihmisen sanoja lainatakseni, olemme kaunis heijastus elämää, tunteita ja ajatuksia - tekojemme, eleiden, valintojen ja sanojemme kautta. Mitä sinä heijastat tänään, mitä sen kautta synnytät, kenelle? Miten haluat käyttää elämän lahjaa tänään? Mitä sillä ravitset?
Kahlil Gibran describes one of the core fruits in life (which I have apdapted..): “Your friends and love ones are the field where you sow with love and harvest with gratitude. They are your home, they are your table”.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti