Kun maailma tuntuu sekoavan muutoksen edessä, mistä tasapaino ja rauha? Kun elämässäsi kohtaat haasteita, et tiedä tai löydä tietä perille, mistä tasapaino ja rauha? Kun mielesi seikkailee ja valtaa sinut ajatuksien tulvalla, kärsimättömyyttä ruokkien, mistä tasapaino ja rauha?
Tielleni osui sattumalta, jos sattumia on, muutama erikoinen kurssi ja opinpolku. Ensimmäisen aloitin keväällä, toisen kesällä ja nyt viimeisen loppuvuodesta. Kyse oli näkemisestä ja tuntemisesta. Itseen ja elämän "näkymättömään" puoleen. Miten kehitän ”itseni” kokonaisuutta aistimaan ja katsomaan sisääni ja ulos totuudellisen ja selkeämmän ymmärryksen valossa? Miten säilytän tasapainon ja tyyneyden, vaikka elän kaaoksessa, maailmassa joka on täytetty ”näin pidät itsesi pystyssä” keinoilla ja lääkkeillä. Maailmassa joka on kaunis paratiisi ja helvetillinen sotku.
Kurssien jälkeen jokin selkeästi itsessä liikahti ja muuttui jälleen. Se miten tämä pieni askel alkaa vaikuttamaan ulospäin, jää nähtäväksi. Odotan muutoksia ja tuntemuksia kuin nälkäinen kerjäläinen joulukinkkua uunista - kärsimätön kun olen. Joudun antautumaan ja antamaan ajan tehdä työn yrittämisen sijaan. Haluan jakaa oivalluksen, en ehkä onnistu siinä täydellisesti - silti uskallan yrittää.
Sain kiinni tunteesta. Se on kai se tärkein asia, kun ihminen yrittää omaksua taitoa, joka ei ole näkyvä. Taito, jota kuvailu tai kerronta ei avaa. Elämässäni olen kiittänyt usein hevostani. Jälleen kiitän, nyt jo vanhaa, henkimaailman ystävääni, muutoksen katalysaattorini. - teet ja teit monet askeleet ”tarpeellisiksi”.
"Tom Dorrance is the man who made it possible, Hondo is the horse that made it necessary!" - Ray Hunt.
Aloitin meditoinnin toisen kurssin jälkeen. Meditointi linkittyi ratsastukseen, hevosen läheisyyteen, luontokuvaukseen, puihin, luonnossa vietettyihin hetkiin. Sain kiinni uuden taidon perustasta, sen mahdollistavasta tunteesta, meditoinnin ja hevoseni avulla. Mistä tunteesta puhun? Aidosta läsnäolosta, elämän rakkaudesta, puhtaasta elinvoimasta joka on täynnä rauhaa ja valoa.
Lepo, hyvä ja puhdas ravinto ja liikunta, auttavat ihmistä palautumaan, ne parantavat unta ja mielenlaatua, elämänlaatua. Keinot joilla ylläpidämme perustoimintoja, joiden avulla voimme nauttia maailmasta, matkoista, virikkeistä, toteuttaa itseämme, tarpeitamme ja halujamme. Ajanvietteet ja valinnat ovat aina lähtöisin jostakin. Tämä jokin on joko auki tai kiinni. Valitsemme itse, tai meidän puolesta valitaan - aika kulkee vain eteenpäin.
Virikkeet vievät meidät toisinaan kauemmas itsestämme tai saattavat toimia laastareina, henkireikinä. Toki niistä nauttiminen on tärkeää ja kuuluu kuvaan. Elämässä ryvettyy, häkeltyy, hämmästyy, suree - kun on osallisena - niin sen kuuluukin olla. Suurena parvena virikkeet eivät kuitenkaan usein tue läsnäoloa, rauhaa ja levollisuutta. Hetkellisesti kyllä. Rentoumisen ja levon kautta koemme fyysisen olon usein paremmaksi, mutta syvä rauha ja läsnäolon tunne – se usein kaikkoaa tämän kierron myötä, ellei jokin muu sisällä oikene. Hyvin usein kun tekeminen lisääntyy, rauhattomuus kasvaa - tyyneys vähenee. Usein jokin puristaa kenkää. Koulussa lapsista huomaa parhaiten tämän rauhattomuuden, vaikka opettajat yrittävät toimia oikein, tilat ovat toimivat - mutta toiminnasta jäävät puuttumaan läsnäolo, rauha ja levollisuus. Vapaus ja ilo.
Oivalsin läsnäolon voiman ja rauhan, ja keskittymisen ja havainnoinnin välisen eron. Läsnäolo, aito elämän henkäys, sen tuoma rauha tulee täysin eri kautta, kuin mistä keskittyminen tai huomion suuntaaminen saavat alkunsa. Tämän tunteen eron syvempi ymmärrys on ollut itselleni merkityksellinen. Kaikki arkiset valinnat muuttuvat, kun ne ohjautuvat tuon tunteen kautta. Selkeys ja näkökyky eroaa suuresti aikaisemmasta. Aistimukset lisääntyvät. Toiminta, tapa toimia muuttuu. Energian säätely paranee. Ulkoisen maailman kaaos, menetelmät ja lääkkeet näyttäytyvät enemmänkin keinovalikoimana, kuin ”elämänä”. Virikkeistä tulee toissijaisia ja ne alistuvat uudelle tärkeysjärjestykselle.
"Change the way you look at things and the things you look at change." W.D.
Ihmisolennon paras joululahja itselle ja läheisille - on löytää kotiin ja "olla" siellä.
Matka jatkuu.
Joulurauhaa.
